Koeviikko ja kisat

Tässä postauksessa kerron enemmän siitä, miten saan koulun ja tanssin mahtumaan viikko-ohjelmaani. Tosiasia kuitenkin on, että olen koko ajan menossa jonnekin eikä vapaa-aikaa ole juuri lainkaan. Toisaalta kova kiire sopii minulle, koska en pysy kotona ollenkaan paikoillani, vaan minun aina on tehtävä jotain. Tänä vuonna olen kuitenkin huomannut, että jokainen tarvitsee lepoa ja rentoutumista aina välillä. Se, että on joka päivä vauhdissa kellon ympäri ei ole kenellekään hyväksi.

Viime viikolla oli koeviikko, mutta ensimmäistä kertaa en oikeasti lukenut siihen kovin paljoa, vaan tein ahkerasti tehtäviä ja luin kappaleita jo kauan ennen koeviikkoa. Tietenkin jakson aikana on silloin enemmän töitä, mutta koeviikko helpottuu valtavasti, jos viitsii joka tunnin jälkeen tehdä tehtäviä ja opiskella uusia asioita. Torstaina ja perjantaina minulla oli vain tanssitunteja ja harjoittelin vielä monta tuntia balettivariaatiota.

Lauantaina olin Moves-tapahtumassa Hyvinkäänsalissa nykytanssiesityksellä ja studio Donnerissa balettivariaatiolla. Olihan se rankka päivä, mutta aivan upea kokemus, vaikken päässytkään jatkoon. Sain varsinkin balettiesityksen jälkeen tosi rakentavaa ja kannustavaa palautetta. Etenkin kykyäni tehdä koreografiaa kehuttiin todella paljon, mistä olin superiloinen, koska haaveenani on jo pitkään ollut myös koreografin ammatti! Aukikiertoon ja kasvojen ilmeisiin ja eleisiin minun pitäisi kuitenkin vielä kiinnittää huomiota.

Yksi syy, miksi väsyin heti vuoden alussa, oli että syksyllä heti ensimmäinen jaksoni oli äärettömän rankka, kahdeksan kurssin jakso, jonka aikana oikeasti vietin koululla sen 40 tuntia viikossa ja siihen sitten vielä treenit päälle. Jakson lopussa olin niin väsynyt, että pudotin monta kurssia loppuvuodelta ja päätin tehdä lukion neljään vuoteen. Ei oikeasti kannata vetää itseään ihan äärimmilleen, sillä stressillä on ikäviä seurauksia. Hiukseni ovat ohentuneet varmaan puoleen entisestä, mistä huomaa, että keho on ollut kovilla. Se, että niska- ja hartia-alue on koko ajan jumissa voi myös kieliä liiasta stressistä. Myöskin nukkuminen on vaikeutunut hurjasti, mikä tietenkin vielä lisää väsymystä.

Tuon hurjan aloituksen jälkeen hidastin siis aika paljon vauhtia. Mihin minulla muka on niin kova kiire? Koulu ei kuitenkaan saa mennä terveyden edelle. Tanssiharjoituksista en luopunut, vaan olen koko vuoden tanssinut sen 14 tuntia viikossa. Kun oli wanhojen tanssiharjoituksia joulun jälkeen, tanssitunteja oli noin 18 tuntia viikossa, mikä oli kieltämättä aika uuvuttavaa. Olen kuitenkin huomannut, että tanssiminen antaa minulle myös hurjasti voimia.

Tanssiessa pystyn oikeasti jättämään hetkeksi koulun ja kokeet sivuun, kun keskityn siihen hetkeen, tunteeseen ja liikkeeseen, minkä tanssiminen saa aikaan. Se on oikeasti aivan upea tunne. Tosiasia on, että jos oikeasti nauttii siitä, mitä tekee, sitä ei voi tehdä liikaa. Tanssiminen ei ole minulle vain harrastus, vaan puolet koko elämästäni ja vapaa-ajastani sekä merkittävä tekijä tulevaisuudensuunnitelmissani. Koulu on aina ollut pakollista ja ehkä siksi paljon rankempaa. Tiedän kuitenkin, että koulutus on tärkeää tulevaisuuden kannalta ja se avaa monia ovia, mutta opiskelussa on löydettävä se oma tahti ja motivaatio. Tykkään kyllä opiskella ja minusta on ihanaa oppia uutta, mutta silloin kun on väsynyt, mikään ei oikein tunnu miltään.