Jatko-opinnot ja kurssivalinnat

Tässä postauksessa kerron vähän kurssivalintojen tekemisestä ja siitä, mihin haluaisin jatko-opiskelemaan. Yritin eilen tehdä ensi vuoden kurssivalintoja ja tuntui, että kaikki kurssit menevät päällekäin enkä ehdi enää saada kaikkia vanhan opsin pakollisia kursseja ensi vuodelle. Kyllä siinä itku tuli, kun en edes saa kaikkia abikursseja mahtumaan lukujärjestykseen. Elin muutenkin siinä toivossa, että ensi vuodesta tulisi helpompi, mutta olin taas aivan väärässä - jälleen kerran on jokainen kierto täynnä. Neljännestä vuodesta tulee varmasti helpompi, kun minun pitää ottaa vain uuden opsin kursseja, joissa ei kovin paljoa valinnanvaraa ole.

Tämä opetussuunnitelman muuttuminen tuli oikeasti maailman huonoimpaan aikaan koska nyt kaikki on minulle tuplasti vaikeampaa. Aloin miettimään, että joudun kirjoittamaan neljäntenä vuonna uuden opsin mukaan vaikka olen käynyt vanhan opsin kurssit... ja vielä kun tavoitteena on saada laudatur jokaisesta aineesta, tavoitteet menee ehkä vähän liian korkealle. No, toivottavasti yo-kokeet pysyy jokseenkin samanlaisina. Kirjoitan myös kaikki aineet sähköisesti, mikä pelottaa minua valtavasti, koska olen todella tumpelo tietokoneiden kanssa enkä ole varma, osaanko jaksottaa ajankäytön oikein nyt kun kuuntelutkin saa itse tahdittaa. Tiedän, että kirjoituksia on turha stressata liikaa, mutta niillä kun on vain niin paljon painoarvoa nykyajan yhteiskunnassa eikä kukaan usko, että olen tehnyt aivan valtavasti töitä lukion eteen jos kirjoitukset menevät penkin alle.

Ensi keväänä kirjoitan terveystiedon, englannin ja ranskan. Englanti on minulle tosi heppoa ja luontevaa, mutta ranska minua pelottaa vähän enemmän, koska ranskassa kirjoitelmien tekeminen on ollut tosi vähäistä. Terveystieto on ainakin lukion kursseilla ollut tosi helppoa ja mielenkiintoista ja olen saanut kaikista kursseista kymppejä, mutta toisaalta minun pitäisi ehkä seurata enemmän uutisia, niin voisin arvata helpommin, mistä terveystiedeon ylppäreihin tulee kysymyksiä. Ja koska minua kiinnostaa valtavasti kaikki terveyteen ja hyvinvointiin liittyvä, minulla on myös paljon omia kokemuksia aiheesta, mikä tietenkin nostaa pisteitä. Syksyllä 2018 kirjoitan psykologian ja ruotsin, mutta niihin luen sitten ensi kesänä. Keväällä 2019 kun valmistun (ainakin toivottavasti) niin kirjoitan biologian, kemian ja äidinkielen. Näistä aineista minulla on ainakin aika kovat odotukset, mutta siihen on vielä aikaa - onneksi.
 
Viime kerralla opon tunnilla sanottiin, että ensi syksynä pitäisi sitten olla päättänyt mihin hakee lukion jälkeen. Olin aivan kauhuissani. Minulla ei ole mitään hajua, mihin aion hakea tai ainakaan missä järjestyksessä. Jos hakisin sinne minne tunnen eniten kuuluvani ja mihin tunnen suurta intohimoa, hakisin tanssi- ja teatterikorkeakouluun, mutta toisaalta tiedän, että sinne on äärettömän vaikea päästä ja että työllistymisprosentti ei ole suuri. Toisena mietin lääkistä, mutta se oli enemmän vanhempieni idea. En ole varma, pystyisinkö olla lääkäri, vaikka pääsisinkin sisään. Olen ehkä liian herkkä ja stressaannun helposti. Minulle tulee tosi paha olo, jos edes näen jonkun todella sairaan tai rikkinäisen ihmisen. Jos minun pitäisi opastaa heitä ja viettää heidän kanssaan aikaa koko elämäni, luulen, että en itse kestäisi tai jaksaisi sitä. lääkärin ja psykiatrin ammatit on hirvittävän rankkoja ja vaativia. Haluan kyllä vastuuta, mutta liika on liikaa.

Minua kiinnostaisi myös psykologia ja psykologin ammatti, mutten ole lukenut talousmatematiikkaa, joten en tiedä voinko hakea opiskelemaan sitä. Tietysti sekin on rankka ammatti, mutta olen tottunut kuuntelemaan ihmisiä ja antamaan heille ohjeita. Yksi kiinnostava ammatti on myös ravintoterapeutti, koska minua kiinnostaa terveys ja hyvinvointi eikä ravintoterapeutin työ ole välttämättä kovin henkisesti raskasta. Olen myös miettinyt kemian ja biologian jatko-opintoja yliopistossa tai farmasia-alaa, mutten jollain tavalla osaa kuvitella itseäni sinne. Myös Jyväskylän liikuntatieteellinen oli pitkään yksi vaihtoehto, mutta en haluaisi olla tavallinen liikunnanopettaja, vaan haluaisin keskittyä juuri tanssiin.

Ja kaiken tämän ohella, haluaisin kuitenkin ehtiä kirjoittaa kirjoja ja tanssia ja tehdä koreografioita. Ihminen kun vaan ei voi jakautua kolmeen tai useampaan osaan, vaikka kuinka olisi motivaatiota ja intohimoa tehdä kaikenlaista. Tiedän, ettei mikään näistä tule selviämään pelkän kesän aikana - tarvitsisin jonkun kertomaan, kuka minä olen ja mitä minun kuuluisi tehdä, vaikka se ei tietenkään ole mahdollista. Jos voisin nähdä tulevaisuuteen ja tuntea, missä paikkani oikeasti on, elämä olisi niin paljon helpompaa. Minua on aina kiinnostanut tosi monet asiat ja olen aina ajatellut, että en koskaan tekisi vain yhtä asiaa. Mutta jos oikeasti kuuntelen sydäntäni ja sisäistä ääntäni, haluan olla tanssija ja kirjailija.