Tanssiminen on rakkautta

Tässä postauksessa ajattelin kertoa tanssin merkityksesta elämässäni. Tanssiminen ei ole vain kovaa treenaamista, vaan myös sitä, että oppii ilmaisemaan itseään ja luomaan jotain uutta. Minulle lähinnä sydäntä on aina ollut nykytanssi ja baletti sekä nyt uutena lajina lyrical. Baletti on minulle ehkä luontevinta ja teen nyt ensimmäistä balettisooloani Giselle-variaatiosta huhtikuussa pidettäviin kisoihin. Tanssijana olen todella motivoitunut ja luova. Haluan oppia uutta ja rakastan koreografioiden tekemistä. Tanssiessa unohdan oikeasti kaiken muun, mikä tekee siitä täydellisen tavan rentoutua pitkän koulupäivän jälkeen. Se, että antautuu musiikin vietäväksi ja oppii jotain itsestään, on suuri osa tanssimisen nautintoa.

Treenaamista on kuitenkin paljon, varsinkin jos tanssia haluaa harrastaa tavoitteellisesti. Itse olen yrittänyt pitää ainakin sunnuntain ja yleensä myös keskiviikon lepopäivinä. Maanantaisin minulla on aamulla balettia ja illalla akrobatiaa, lyrical jazzia ja show-tunti. Tiistaina oheistunti jumps & turns sekä balettia ja kärkitossutekniikkaa. Keskiviikkoisin lähden välillä treenaamaan omia sooloja ja käytän ehkä enemmän aikaa venyttelyyn. Torstaisin päivällä on koulun tanssilinjan tunti, jonka sisältö vaihtelee, mutta tällä hetkellä se on useimmiten balettia. Illalla on sitten pidempi nykytanssitunti. Perjantaina on tanssilinjan nykytanssi/balettitunti sekä illalla street. Lauantaisin treenaan tällä hetkellä disco/commercial -koreografiaa ja sunnuntaina on sitten virallinen vapaapäivä. Viikonloppuna tykkään kuitenkin lenkkeillä varsinkin, jos aurinko paistaa. Sunnuntaina teen yleensä enimmäkseen koulutehtäviä ja viikolla jääneitä rästitöitä pois alta.

Nyt enemmän siitä, miten kiinnostuin tanssimisesta ja mitä kaikkea olen rakkaan harrastukseni eteen tehnyt. Aloitin tanssimisen joskus 12-vuotiaana, mitä monet pitää aika myöhäisenä. Aluksi minulla oli vain tunti tai kaksi viikossa, mutta sitten kiinnostukseni tanssimiseen kasvoi, kun menin yläkouluun ja huomasin, että tanssiessa pystyn oikeasti rentoutumaan ja olen siinä itse asiassa aika taitava. Suurimmaksi haaveekseni nousi pääseminen tanssilinjalle. Kolmen vuoden tavoitteellisen treenaamisen jälkeen hain ensimmäisenä vaihtoehtonani Sibelius-lukioon, sitten Vaskivuoreen tanssilinjalle, sitten Kallioon ja sen jälkeen Järvenpään lukion tanssilinjalle ja viimeisenä Hyvinkäälle tavalliseen lukioon. Keskiarvoni oli 9.8, joten minulla oli kovat odotukset lukioon pääsemisestä. Kun tulokset vihdoin julkaistiin, huomasin harmikseni, etten ollut päässyt kolmanteen ensimmäiseen vaihtoehtoon, enkä edes Järvenpään tanssilinjalle, vaan yleislinjalle. Olin tosi pettynyt itseeni ja se kesä tosiaan meni aika lailla itkien, mutta päätin kuitenkin yrittää seuraavana vuotena uudelleen. En halunnut pitää välivuotta, vaan lähdin Järvenpään lukion yleislinjalle ja tuplasin kaikki tanssituntini. Hain myös koulutusryhmään, mutta sekin yritys torjuttiin. Voin rehellisesti sanoa, että se oli yksi rankimmista vuosista, jonka olen elänyt. Myös itsetuntoni kärsi valtavasti. Työstin uutta pääsykoesooloa varmaan 7 kuukautta ja pääsin lopulta Järvenpään lukion tanssilinjalle. Pääsin myös toisen tanssikoulun koulutusryhmään. Olin iloinen, mutta samaan aikaan todella väsynyt. Palautumiseen meni koko kesä eikä sekään tainnut riittää. Tänä vuonna olen ottanut tosi paljon tanssitunteja, mutta ihan hyvin olen lopulta jaksanut. Olen myös saanut ihan yksityisopetusta, mikä on ollut ihan superhienoa!

Tanssimisen tai minkään muunkaan unelman seuraamisesta ei siis koskaan kannata luopua, jos se on oikeasti jotain, mitä rakastaa tehdä ja mistä nauttii! Toivon, että tarinani tsemppaisi edes jotain nuorta tanssijaa tai unelmoijaa vaikeina aikoina yrittämään uudelleen välittämättä muiden mielipiteistä ja odotuksista. Kannattaa myös muistaa, että elämän ei kuulu olla helppoa ja etteivät asiat vain tapahdu, vaan että meidän on itse tehtävä töitä niiden eteen.

Ihanaa, tanssintäyteistä viikkoa kaikille!

Marika