Herkkyys voimavarana

Toivottavasti kaikilla oli ihana ja rentouttava joululoma! Olen itse tosi huono lepäämään, mutta nyt oli pakko pitää pari päivää täysin vapaina, kun syksy oli niin äärettömän raskas. Huomasin kyllä, että keho oli jo tosi väsynyt eikä niitä vapaapäiviä juuri ollutkaan. Muistakaa pitää huolta itsestänne – se on tärkeää! Olen myös lukenut paljon, sillä edessäni on varmaan tähänastisen elämäni rankin kevät ylppäreiden ja pääsykokeiden vuoksi, ja toki myös tanssissa on paljon kaikkea juuri tänä keväänä. Mutta eiköhän me tästäkin vuodesta selvitä! 

Tänään ajattelin kirjoittaa teille vähän herkkyydestä. Monet ajattelevat, että herkkä ihminen on sellainen, joka pahastuu helposti eikä ehkä kykene samanlaiseen rohkeuteen tai vahvuuteen kuin ne, jotka eivät sen enempää ajattele elämää – elävät vain ja sopeutuvat. Minusta herkkyys on kuitenkin suuri vahvuus, sillä sen kautta voimme myötäelää ja aistia ympäristöä. Herkkyys ei todellakaan ole rohkeuden vastakohta, välinpitämättömyys on. Usein herkät ihmiset ovat juuri niitä, jotka rohkenevat nähdä toisten tarpeet ja ovat läsnä silloin, kun heitä tarvitaan. Herkät ihmiset tuntevat paljon ja luulen, että heidän kokemusmaailmansa onkin paljon suurempi kuin niiden, jotka eivät jaksa välittää toisten ihmisten ongelmista tai ympäristössään tapahtuvista pienistä muutoksista. Herkät ihmiset ovat oppineet katsomaan syvemmälle, vaikka he eivät usein olekaan kaiken keskipisteenä. 

Kun puhun vahvuudesta, en tarkoita kykyä olla välittämättä vastoinkäymisistään enkä myöskään kykyä johtaa tai omata aina selkeitä mielipiteitä, sillä minusta vahvuus on aivan jotain muuta kuin mitä usein kuvitellaan. Uskon, että herkkyys on eräs vahvuuden osatekijöistä. On tärkeää antaa tilaa omille tunteilleen ja kuunnella omaa kehoaan. Herkkä ihminen huomaa heti, jos kaikki ei ole hyvin, ja vahva ihminen uskaltaa kysyä, onko hän oikeassa. Etenkin meille suomalaisille tuntuu olevan vaikeaa kohdata toinen ihminen aidosti, sillä usein ajattelemme hyvin eri asioita kuin mitä uskallamme tuoda esille. Toki kannattaa ajatella mitä sanoo, mutta haluan rohkaista jokaista kertomaan etenkin niitä kaikkein positiivisimpia asioita ympärillään oleville, sillä niin myös opimme jakamaan herkkyyttä.

En kuitenkaan halua painostaa ketään olemaan vahva, sillä ihminen on hyvin tarvitseva olento, eikä aina tarvitse tai edes voi olla vahva. On tärkeää osata myös antaa itselleen anteeksi ja olla välillä heikko ja tarvitseva. Myös vahvuuteen voi siis sairastua. Etenkin nykymaailmassa jokaista kehotetaan pärjäämään ja toteuttamaan omaa ainutlaatuisuuttaan. Toisista ei saa olla riippuvainen. On kuitenkin yhtä tärkeää oppia luottamaan toisiin ja olla osana toisten todellisuutta. Uskallan väittää, että yksikään meistä ei pärjää täysin yksin. Herkät ihmiset ovat usein hyvin vastuuntuntoisia, jolloin heillä on myös taipumus olla jatkuvasti vahvoja. Luulen, että tällöin menetämme kuitenkin osan itsestämme. Joskus on hyvä vain hypätä mukaan maailman tuuliin ilman minkäänlaista tietoa tulevasta, sillä ilman kontrollin tunnetta on vaikeaa olla vahva. Nykyään omaa elämää ehkä kontrolloidaankin liikaa ja monet jopa pelkäävät tulevaisuutta sen vuoksi, että he eivät ole oppineet uskomaan omiin siipiinsä.

Olen huomannut, että se, ettei usko itseensä johtuu yleensä joko herkkyyden tai itsetuntemuksen puutteesta. Monet eivät ehkä edes uskalla oppia tuntemaan itseään täysin, sillä he pelkäävät, että kipeiden kohtien uudelleen eläminen satuttaa liikaa. Herkkyyden puute taas aiheuttaa sen, että ikään kuin jatkuvasti valehtelee itselleen omista tunteistaan ja intohimostaan. Luulen, että ilman herkkyyttä on vaikea olla läsnä omassa elämässä, sillä silloin on peittänyt osan tunteistaan ja kokemusmaailmastaan toisten mielipiteiden alle. On siis tärkeä taito tuntea itsensä ja osata olla välillä myös herkkä, haavoittuva ja tarvitseva. Tietenkin on myös tärkeää olla henkisesti vahva ja tasapainoinen, mutta luulen, että sitä korostetaan jo nyt liikaa. Muistakaa, että aina ei todellakaan tarvitse menestyä eikä kenenkään tule olla täydellinen, vaikka siihen moni meistä pyrkii. Välillä on hyvä pysähtyä ja miettiä, mikä on tämän niin sanotun täydellisyyden arvoista, sillä harmillisen usein täydellisyys on pelkkä utopia, emmekä edes aina tiedä mitä täydellisyyden kautta saisimme – usein emme yhtään mitään. 

Toivottavasti saitte jotain uutta elämäänne tästäkin postauksesta. Yksi rankka viikko on jo takana ja vielä muutama edessä ennen kevättä. Voimia kaikille uuteen vuoteen – muistakaa näyttää herkkyytenne ja vaalikaa omaa haavoittuvuuttanne. Aina ei tarvitse olla vahva eikä millään tavalla täydellinen, vaan usein on rikkautta olla oma itsensä, vaikka se ei aina siltä tuntuisikaan. Ja muistakaa, että kenenkään ei tarvitse pärjätä yksin – pyytäkää rohkeasti apua ja tukea ihan kaikessa mahdollisessa ja olkaa armollisia itseänne kohtaan. Kaikki järjestyy ja tapahtuu yleensä lopulta juuri niin kuin on tarkoitus!

Antoisaa uutta vuotta toivottaen,

 

Marika