Tänään
aion kertoa vähän tämän vuoden soolostani, jonka esitin tällä viikolla
ensimmäisen kerran. Tämä soolo on sikäli muista teoksistani poikkeava,
että olen tehnyt siihen sekä
musiikin että koreografian itse, mutta minusta tämä soolo on aivan upea
tapa liittää
yhteen tanssi, kirjoittaminen ja elämänkokemus, ja uskon, että olen
oppinut
paljon uutta itsestänikin tämän prosessin aikana. Tietenkin aina löytyy
parannettavaa, mutta tällä soololla haluan juuri ottaa kantaa siihen,
kuinka vaadimme
itseltämme usein paljon enemmän kuin mihin voimavaramme oikeasti
riittävät. Sen
vuoksi yritin myös olla vähän vähemmän kriittinen itseäni kohtaan tätä
tehdessäni ja ehkä se auttoi, sillä tuntuu, että sain soolon todella
nopeasti
valmiiksi ja parasta oli, että rakastin sen tekemistä.
Sooloni nimi on How much can be filled in a human
heart, koska sen kautta haluan ilmaista, kuinka paljon mahtuu yhteen
ihmiseen
ja kuinka erilaisia olemme, - ja miten hieno asia se onkaan. Tämän
soolon
avulla haluan saada jokaisen tuntemaan itsensä merkitykselliseksi ja
arvokkaaksi. Toivon, että edes osa alkaisi oikeasti pohtia omaa
elämäänsä ja sitä, tekeekö se juuri sinut onnelliseksi. Usein nimittäin
hukkaamme omat arvomme, tai ainakin osan niistä, jatkuvaan kiireeseen ja
suorittamiseen. Olen myös
vahvasti sitä mieltä, ettei kauniita sanoja voi koskaan olla liikaa.
Eikä kauniita
tekoja ei voi koskaan verrata mihinkään materiaan. Se, että elää tässä
ja nyt
ja kunnioittaa kaikkia niitä, jotka ympärillämme yrittävät parastaan,
muuttaa
jo maailmaa. Jos jokainen olisi onnellinen ja tyytyväinen itseensä,
maailmassa
ei olisi sotia eikä kukaan olisi yksin. Usein juuri se, ettemme arvosta
itseämme tarpeeksi, luo ympärillemme epärealistisen maailman siitä,
kuinka
kaikessa on yritettävä parastaan eikä mikään koskaan riitä. Eikä maailma
oikeasti ole sellainen. Vain me itse päätämme, riitämmekö me itsellemme.
Tällä soololla haluan siis sanoa, että jokainen on
tarpeeksi arvokas tullakseen rakastetuksi. Kuulen usein sanottavan, että enhän
minä kelpaa, en ole tarpeeksi taitava, älykäs, kaunis tai ainutlaatuinen. Ja
minua tekisi niin mieli väittää vastaan ja sanoa, että sinä olet täydellinen
juuri sellaisena kuin olet, että ilman sinua maailma olisi paljon onnettomampi,
köyhempi ja tyhjempi. Toivon, että tämän soolon kautta jokainen voisi löytää itsestään jotain
rakastettavan arvoista. En ole nimittäin tavannut vielä yhtäkään, joka ei
ansaitsisi ystävää tai tunnetta siitä, että on tärkeä – merkityksellinen.
Kukaan meistä ei ole epäonnistunut, vaikka kuljemmekin kaikki omaa tietämme,
toiset ehkä vähän enemmän turvassa, toiset lähempänä maailmansa reunoja – omia
rajojaan. Mutta se ei tee kenestäkään yhtään arvottomampaa. Olisi nimittäin
kamalan surullista, jos osa meistä joutuisi koko elämänsä taistella tullakseen
hyväksytyksi.
Olen aina halunnut muuttaa maailmaa ja tehdä siitä paremman, ja ehkä
tämän soolon kautta joku löytää itsestään sen rohkeuden ja kauneuden, jota tämä
ei koskaan ennen ole huomannut. Usein emme halua myöntää tai edes ajatella
elämän rajallisuutta, mutta sitten luomme kuitenkin itse itsellemme jäykät
rajat pelkäämällä sitä, mitä muut meistä ajattelevat ja keskittymällä siihen,
minkälaisia meidän tulisi toisten mielestä olla. Voi kuinka paljon helpompaa jokaisen
olisikaan arvostaa itseään, jos kaikki uskaltaisivat olla erilaisia ja kulkea
omaa tietään. Tiedän paljon aivan valtavan upeita ihmisiä, jotka ovat todella ankaria itselleen ja vaativat itseltään paljon
enemmän kuin mihin heidän voimavaransa oikeasti riittävät. Olen myös itse
ylisuorittaja (niin kuin varmaan olette huomanneet), ja tiedän, kuinka vaikeaa
on välillä vain olla tekemättä mitään ja silti tuntea itsensä tarpeelliseksi.
Myös se, miten selitämme epäonnistumisiamme, vaikuttaa
siihen, kuinka arvokkaina itsemme näemme. Jos selitämme epäonnistumisia
ulkoisilla ja tilannekohtaisilla syillä, on niitä paljon helpompi käsitellä ja
hyväksyä. Tällä tarkoitan, että sinä et koskaan ole epäonnistunut ihmisenä,
vaikka et saisi yhtä hyviä arvosanoja kuin joku toinen tai vaikka et jaksaisi
yhtä paljon. Onkin tärkeää, että jokainen oppisi tunnistamaan omat vahvuutensa
ja kykenisi keskittymään niihin. Nyky-yhteiskunnasta on tullut niin valtavan
suorituskeskeinen ja välillä tuntuu, että lepo ja palautuminen on menettänyt
kokonaan merkityksensä. Kaikki painavat täysillä siihen asti, että he lopulta uupuvat.
Jokainen varmasti ymmärtää, että se ei ole oikein kenenkään kannalta, ja jopa
rikkoo ihmisarvoja. Olen myös huomannut, että usein se, mitä minä näen toisissa, ei
vastaa ollenkaan heidän omaa todellisuuttaan ja minusta se on hirvittävän
surullista. Harvalla meistä lopulta on täysin realistinen käsitys itsestään.
Haluan maailmaan lisää rohkeutta, lisää luovuutta,
vähemmän kritiikkiä ja enemmän teitä kaikkia – jokaista omana itsenään. Koska
maailma on kaunis, jos sille uskaltaa avata silmänsä. Jokaisella on niin paljon
mahdollisuuksia lähteä toteuttamaan omia unelmiaan. Omien rajojen kiertäminen
on mahdollista ja usein juuri se, että emme usko itseemme, saa meidät
epäonnistumaan ja usein kadotamme onnellisuuden juuri sen takia, että yritämme
avata ovia, jotka ovat jo sulkeutuneet ja unohdamme kaiken sen, mikä on meille
avoinna. Enkä minä ole mikään poikkeus, päinvastoin. Toivon, että kukaan teistä
ei tee samoja virheitä kuin minä, vaan uskaltaa antaa myös itselleen anteeksi.
Koska se, että keskitymme siihen, mitä meillä on, auttaa löytämään tästä
hetkestä merkityksen. Se auttaa elämään hetkessä ja nauttimaan kaikesta siitä,
mitä olemme pitäneet itsestäänselvyytenä.
Tuhlaamme
usein valtavasti energiaa siihen, että
stressaamme tulevaa ja sitä, mikä on jo tapahtunut, vaikka kaikella
tapahtuneella on lopulta kuitenkin tarkoituksensa. Monet meistä
aliarvioivat
itsensä eivätkä sen vuoksi koskaan löydä maailmasta etsimäänsä. Usein
myös puhumme
itsellemme tavalla, jolla emme voisi koskaan puhua kenellekään toiselle,
ja se
on todella surullista. Sillä, miten kohtelemme itseämme ja sillä,
millaisena
itsemme näemme, on oikeasti vaikutusta siihen, kuinka paljon voimme
vaikuttaa
ympäröivään maailmaan ja kuinka hyvin tulemme elämässä pärjäämään. Ja
tällä pärjäämisellä tarkoitan onnellisuutta, en materialistisia
voimavaroja tai pitkää koulutusta. Muista, että sinulla on merkitystä ja
sinä olet arvokas juuri
sellaisena kuin olet. Sinun ei tarvitse muuttaa itseäsi muiden vuoksi
eikä
sinun tarvitse olla yhtään parempi ihminen tai ystävä. Sinun ei tarvitse
miettiä, mitä kaikkea olisit voinut tehdä paremmin. Elä. Ole oma itsesi.
Rakasta. Välitä. Koska sinä riität. Tänään, huomenna ja vielä vuosien
päästä.
Sinä olet tarpeeksi, ja sinä olet rakastettu ja tärkeä. Ainoa asia, joka
sinun
on etsittävä itse, on onnellisuus omasta itsestäsi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti