How much can be filled in a human heart

Tänään aion kertoa vähän tämän vuoden soolostani, jonka esitin tällä viikolla ensimmäisen kerran. Tämä soolo on sikäli muista teoksistani poikkeava, että olen tehnyt siihen sekä musiikin että koreografian itse, mutta minusta tämä soolo on aivan upea tapa liittää yhteen tanssi, kirjoittaminen ja elämänkokemus, ja uskon, että olen oppinut paljon uutta itsestänikin tämän prosessin aikana. Tietenkin aina löytyy parannettavaa, mutta tällä soololla haluan juuri ottaa kantaa siihen, kuinka vaadimme itseltämme usein paljon enemmän kuin mihin voimavaramme oikeasti riittävät. Sen vuoksi yritin myös olla vähän vähemmän kriittinen itseäni kohtaan tätä tehdessäni ja ehkä se auttoi, sillä tuntuu, että sain soolon todella nopeasti valmiiksi ja parasta oli, että rakastin sen tekemistä.

Sooloni nimi on How much can be filled in a human heart, koska sen kautta haluan ilmaista, kuinka paljon mahtuu yhteen ihmiseen ja kuinka erilaisia olemme, - ja miten hieno asia se onkaan. Tämän soolon avulla haluan saada jokaisen tuntemaan itsensä merkitykselliseksi ja arvokkaaksi. Toivon, että edes osa alkaisi oikeasti pohtia omaa elämäänsä ja sitä, tekeekö se juuri sinut onnelliseksi. Usein nimittäin hukkaamme omat arvomme, tai ainakin osan niistä, jatkuvaan kiireeseen ja suorittamiseen. Olen myös vahvasti sitä mieltä, ettei kauniita sanoja voi koskaan olla liikaa. Eikä kauniita tekoja ei voi koskaan verrata mihinkään materiaan. Se, että elää tässä ja nyt ja kunnioittaa kaikkia niitä, jotka ympärillämme yrittävät parastaan, muuttaa jo maailmaa. Jos jokainen olisi onnellinen ja tyytyväinen itseensä, maailmassa ei olisi sotia eikä kukaan olisi yksin. Usein juuri se, ettemme arvosta itseämme tarpeeksi, luo ympärillemme epärealistisen maailman siitä, kuinka kaikessa on yritettävä parastaan eikä mikään koskaan riitä. Eikä maailma oikeasti ole sellainen. Vain me itse päätämme, riitämmekö me itsellemme.  

Tällä soololla haluan siis sanoa, että jokainen on tarpeeksi arvokas tullakseen rakastetuksi. Kuulen usein sanottavan, että enhän minä kelpaa, en ole tarpeeksi taitava, älykäs, kaunis tai ainutlaatuinen. Ja minua tekisi niin mieli väittää vastaan ja sanoa, että sinä olet täydellinen juuri sellaisena kuin olet, että ilman sinua maailma olisi paljon onnettomampi, köyhempi ja tyhjempi. Toivon, että tämän soolon kautta jokainen voisi löytää itsestään jotain rakastettavan arvoista. En ole nimittäin tavannut vielä yhtäkään, joka ei ansaitsisi ystävää tai tunnetta siitä, että on tärkeä – merkityksellinen. Kukaan meistä ei ole epäonnistunut, vaikka kuljemmekin kaikki omaa tietämme, toiset ehkä vähän enemmän turvassa, toiset lähempänä maailmansa reunoja – omia rajojaan. Mutta se ei tee kenestäkään yhtään arvottomampaa. Olisi nimittäin kamalan surullista, jos osa meistä joutuisi koko elämänsä taistella tullakseen hyväksytyksi.

Olen aina halunnut muuttaa maailmaa ja tehdä siitä paremman, ja ehkä tämän soolon kautta joku löytää itsestään sen rohkeuden ja kauneuden, jota tämä ei koskaan ennen ole huomannut. Usein emme halua myöntää tai edes ajatella elämän rajallisuutta, mutta sitten luomme kuitenkin itse itsellemme jäykät rajat pelkäämällä sitä, mitä muut meistä ajattelevat ja keskittymällä siihen, minkälaisia meidän tulisi toisten mielestä olla. Voi kuinka paljon helpompaa jokaisen olisikaan arvostaa itseään, jos kaikki uskaltaisivat olla erilaisia ja kulkea omaa tietään. Tiedän paljon aivan valtavan upeita ihmisiä, jotka ovat todella ankaria itselleen ja vaativat itseltään paljon enemmän kuin mihin heidän voimavaransa oikeasti riittävät. Olen myös itse ylisuorittaja (niin kuin varmaan olette huomanneet), ja tiedän, kuinka vaikeaa on välillä vain olla tekemättä mitään ja silti tuntea itsensä tarpeelliseksi.

Myös se, miten selitämme epäonnistumisiamme, vaikuttaa siihen, kuinka arvokkaina itsemme näemme. Jos selitämme epäonnistumisia ulkoisilla ja tilannekohtaisilla syillä, on niitä paljon helpompi käsitellä ja hyväksyä. Tällä tarkoitan, että sinä et koskaan ole epäonnistunut ihmisenä, vaikka et saisi yhtä hyviä arvosanoja kuin joku toinen tai vaikka et jaksaisi yhtä paljon. Onkin tärkeää, että jokainen oppisi tunnistamaan omat vahvuutensa ja kykenisi keskittymään niihin. Nyky-yhteiskunnasta on tullut niin valtavan suorituskeskeinen ja välillä tuntuu, että lepo ja palautuminen on menettänyt kokonaan merkityksensä. Kaikki painavat täysillä siihen asti, että he lopulta uupuvat. Jokainen varmasti ymmärtää, että se ei ole oikein kenenkään kannalta, ja jopa rikkoo ihmisarvoja. Olen myös huomannut, että usein se, mitä minä näen toisissa, ei vastaa ollenkaan heidän omaa todellisuuttaan ja minusta se on hirvittävän surullista. Harvalla meistä lopulta on täysin realistinen käsitys itsestään.

Haluan maailmaan lisää rohkeutta, lisää luovuutta, vähemmän kritiikkiä ja enemmän teitä kaikkia – jokaista omana itsenään. Koska maailma on kaunis, jos sille uskaltaa avata silmänsä. Jokaisella on niin paljon mahdollisuuksia lähteä toteuttamaan omia unelmiaan. Omien rajojen kiertäminen on mahdollista ja usein juuri se, että emme usko itseemme, saa meidät epäonnistumaan ja usein kadotamme onnellisuuden juuri sen takia, että yritämme avata ovia, jotka ovat jo sulkeutuneet ja unohdamme kaiken sen, mikä on meille avoinna. Enkä minä ole mikään poikkeus, päinvastoin. Toivon, että kukaan teistä ei tee samoja virheitä kuin minä, vaan uskaltaa antaa myös itselleen anteeksi. Koska se, että keskitymme siihen, mitä meillä on, auttaa löytämään tästä hetkestä merkityksen. Se auttaa elämään hetkessä ja nauttimaan kaikesta siitä, mitä olemme pitäneet itsestäänselvyytenä.

Tuhlaamme usein valtavasti energiaa siihen, että stressaamme tulevaa ja sitä, mikä on jo tapahtunut, vaikka kaikella tapahtuneella on lopulta kuitenkin tarkoituksensa. Monet meistä aliarvioivat itsensä eivätkä sen vuoksi koskaan löydä maailmasta etsimäänsä. Usein myös puhumme itsellemme tavalla, jolla emme voisi koskaan puhua kenellekään toiselle, ja se on todella surullista. Sillä, miten kohtelemme itseämme ja sillä, millaisena itsemme näemme, on oikeasti vaikutusta siihen, kuinka paljon voimme vaikuttaa ympäröivään maailmaan ja kuinka hyvin tulemme elämässä pärjäämään. Ja tällä pärjäämisellä tarkoitan onnellisuutta, en materialistisia voimavaroja tai pitkää koulutusta. Muista, että sinulla on merkitystä ja sinä olet arvokas juuri sellaisena kuin olet. Sinun ei tarvitse muuttaa itseäsi muiden vuoksi eikä sinun tarvitse olla yhtään parempi ihminen tai ystävä. Sinun ei tarvitse miettiä, mitä kaikkea olisit voinut tehdä paremmin. Elä. Ole oma itsesi. Rakasta. Välitä. Koska sinä riität. Tänään, huomenna ja vielä vuosien päästä. Sinä olet tarpeeksi, ja sinä olet rakastettu ja tärkeä. Ainoa asia, joka sinun on etsittävä itse, on onnellisuus omasta itsestäsi.      

Kesän tanssikurssit

Pitkästä aikaa päätin kirjoitella tännekin. Tänään ajattelin kertoa jotain kesästäni ja tanssikursseista, joihin osallistuin. Kesä meni aivan hurjan nopeasti! Kuten kaikki tietävät, oli todella lämmin ja aivan ihana uintikeli koko kesän. Mökillä aika meni siis nopeasti uiden ja veneillen. Hankimme myös kotiimme aivan ihanan ulkoporealtaan, joten olen viettänyt ehkä kolmasosan kesästäni vedessä. Olen yrittänyt myös valmistautua syksyn yo-kirjoituksiin, mutta en läheskään yhtä paljon kuin olisi pitänyt. Sain kyllä luettua noin 25 kirjaa, mutta tuntuu, etten ole syväprosessoinut läheskään kaikkea. Syksyn kirjoitukset siis jännittää aivan kamalasti.

Kesäkuussa olin Helsingin tanssiopistolla nykytanssin viikonloppukurssilla sekä Footlightilla viikon balettikurssilla. Sain kummastakin todella paljon! Balettikurssilla teimme kaksi ihanaa variaatiota ja treenasimme tekniikkaa. Nykytanssikurssilla teimme paljon kehittäviä improvisaatioharjoituksia ja harjoittelimme nykytanssin tekniikkaa. Teimme myös paljon lattiatekniikkaa, mikä oli todella kehittävää. Kesällä on jotenkin niin ihanaa mennä erilaisille kursseille ja vaeltaa yksin Helsingissä auringonpaisteessa. Se tuntuu jotenkin absurdilta ja upealta, ei omalta elämältäni ollenkaan. Tietysti kurssit maksavat aika paljon, mutta toisaalta useiden eri opettajien tunneilta saa paljon irti, sillä jokainen opettaa vähän eri tavalla. Kursseilla tapaa myös uusia ihmisiä ja ne avaavat paljon uusia mahdollisuuksia.

Kesän lopussa olin seurakunnan ja Creative Arts Europen järjestämällä life-leirillä. Tämä oli aivan upea kokemus ja avasi silmäni kaikille niille mahdollisuuksille, joita tanssijalla on. Leirillä tanssitiin noin viisi tuntia päivässä ja siellä oli eri tasoisia pajoja. Me teimme aamulla balettia ja päivällä lyrical jazzin tekniikkaa Julianna Luhtalan kanssa ja iltapäivällä koreografiaa Lara Pilcherin johdolla. Tapasin leirillä paljon upeita ihmisiä ja pääsin esiintymään muutaman kerran. Leirin loppunäytös oli todella huikea, siihen siis koottiin kaikkien pajojen esitykset. Oli hienoa, että leiri oli myös kansainvälinen ja sinne kokoontui ihmisiä Australiasta, Lontoosta ja Kaliforniasta asti, ja myös opetus oli osaksi englanniksi. Leirillä pääsimme kokeilemaan myös muiden opettajien tunteja, kuten Capoieraa sekä Cat Lanen jazz-tuntia. Aika meni siis todella nopeasti, ja vaikka oli kuuma, kaikki jaksoivat treenata. Kerran kävimme myös uimassa. Suosittelen todella lämpimästi leiriä, jossa on oikeasti hyvä yhteishenki ja paljon upeita ihmisiä, koreografeja ja tanssijoita. Voi olla, että menen itsekin ensi vuonna uudestaan!

Tänä vuonna haluaisin kehittyä vielä todella paljon tanssissa, mutta toisaalta minun on myös keskityttävä kouluun ja kirjoituksiin. Tämä vuosi tulee siis ehkä olemaan vielä kiireisempi kuin viime vuosi, jos se on edes mahdollista. On kuitenkin yritettävä parhaansa ja uskottava onnistumisiinsa, niin kaikki menee hyvin. Odotan kuitenkin innolla kaikkea ja yritän suhtautua mielenkiinnolla myös kirjoituksiin ja kaikkiin kursseihin, niin ne eivät tunnu kovin ylitsepääsemättömiltä. Tavallaan tuntuu hurjalta valmistua ja lähteä pian maailmalle, mutta kaikella on aikansa. En oikeasti edes tiedä vielä, mitä elämältä haluan ja se jännittää ehkä eniten. On vain annettava kaikkensa ja jättää päätös jollekin suuremmalle voimalle. 

Toivon, että kaikilla on ollut ihana kesä ja että jokainen on pystynyt rentoutumaan edes vähäsen. Minusta tuntuu välillä, että olen taas koko ajan ollut menossa jonnekin tai sitten lukemassa ylppäreihin, joten en tunne itseäni kovin levänneeksi. Toisaalta eihän tässä ole enää kuin yksi vuosi lukiota jäljellä, joten ehkä tämä tästä lähtee ihan hyvin taas käyntiin. Viimeinen vuosi on kuitenkin se kaikkein merkittävin ja stressitasot ovat aika korkealla. Syksyllä kirjoitan siis vain kaksi ainetta, mutta keväällä sitte neljä, joten lukemista ainakin riittää. Mutta loppusuoralla ollaan, kursseja on kohta jo sata kasassa ja pääsykokeet odottavat keväällä. Voi olla, etten ehdi paljoa tänä vuonna kirjoittelemaan, sillä elämäni on edelleen erittäin kiireistä. Toivon kuitenkin kaikille onnea uuteen kouluvuoteen ja kaikkeen mitä elämä tuo tullessaan - lopulta kaikesta kyllä selviää ja suurimman osan asioista on tarkoituskin tapahtua.

Stressin vaikutukset kehoon

Tänään ajattelin kirjoittaa vähän stressistä, sillä tiedän siitä paljon ja se koskettaa monia tai oikeastaan meitä kaikkia. Stressi vaikuttaa äärettömän moneen asiaan ja liiallinen stressi vaikeuttaa monia kognitiivisia toimintojamme ja voi jopa lamauttaa täysin. Olen itse tuntenut olevani jotenkin erityisen stressaantunut nyt kesällä. Tämä johtuu osittain tulevista ylppäreistä ja seuraavan vuoden pohtimisesta, mutta myös siitä, että on niin paljon tehtävää, mutta mitään ei oikein tunnu saavan aikaiseksi. Usein stressi on myös alitajuista, emmekä välttämättä tiedosta olevamme täysin uupuneita. Tämän vuoksi myös monet psykosomaattiset oireet saatetaan liittää johonkin aivan toiseen asiaan, vaikka niiden perimmäinen syy on usein liiallinen stressi ja omien psyykkisten voimavarojen ylittyminen.

Kuten jo aiemmin totesin: stressi vaikuttaa kognitiivisiin toimintoihimme. Stressaantuneen on vaikea havainnoida ympäristöään ja hän kiinnittää helposti huomion omiin sisäisiin kokemuksiinsa, jolloin ajattelu ei ole yhtä laaja-alaista tai tehokasta kuin rentoutuneen ja positiivisen yksilön. Pitkäaikaisen stressin on myös todettu tuhoavan hippokampuksen soluja, mikä johtaa muistivaikeuksiin. Stressaantunut ei kykene ratakisemaan ongelmia rakentavasti eikä hän ole luova tai tuottelias. Stressaantuneen ihmisen on vaikea keskittyä ja hänen tarkaavaisuutensa on niin hajaantunut lukuisten ajatusten kesken, että hänen suorituskykynsä laskee voimakkaasti.

On kuitenkin huomattava, että lyhytaikainen eustressi eli hyvälaatuinen stressi parantaa suorituskykyä ja lisää sekä fyysisiä että psyykkisiä voimavaroja lisäämällä elimistön adrenaliinipitoisuutta. Toisaalta stressin jatkuessa pitkään veren kortisolipitoisuus nousee, mikä vaikuttaa juuri negatiivisesti hippokampukseen, työmuistiin, sydän- ja verenkiertoon sekä jopa hengityselimistöön. Jotkut sanovat, että stressi on elämän suola, ja toki elämässä täytyy olla myös haasteita, mutta nykyajan maailmassa aivan liian moni ylisuorittaa ja tuhoaa itseään liialla kuormituksella.

Stressiä ei välttämättä aina edes huomaa. Moni stressantunut tuntee itsensä jatkuvasti väsyneeksi, hänen on vaikea saada asioita tehtyä ja hän alkaa kontrolloimaan kaikkea. Stressi aiheuttaa myös suolisto-ongelmia, päänsärkyä ja erilaisia kiputiloja, jopa hermokipuja. Jos stressi on jatkunut tarpeeksi pitkään, mikään ei enää tunnu miltään. Myös asiat, joiden kuuluisi rentouttaa, tuottavat vaikeuksia eivätkä paranna olotilaa kuin ehkä hetkellisesti. Stressaantunut usein myös kyseenalaistaa oman ihmisarvonsa ja hänen itsetuntonsa on usein matala. Hän on ahdistunut ja ärsyyntyy pienistäkin asioista. Kun stressi jatkuu tarpeeksi pitkään, yksilö saattaa masentua tai lamaantua, sillä hän ei tunne omaavansa kontrollia omasta elämästään.

On myös todettu, että tietyt persoonallisuustyypit altistavat stressille. Ne, jotka pyrkivät tekemisessään täydellisyyteen ja ovat muita tunnollisempia ja ahkerampia, myös stressaavat enemmän. Onkin tärkeää tunnistaa omat rajansa ja oppia elämään omaa itseään kunnioittaen. Tämä on tietysti helpommin sanottu kuin tehty. Uskon, että myös jatkuva yksinäisyys on suuri stressinaiheuttaja monelle. Läheisissä ihmissuhteissa puhutaan mieltä painavista asioista eivätkä ne siten jää kuormittamaan mieltä. Myös yhteisöllisyyden ja suvaitsevuuden on todettu laskevan stressihormonien määrää, sillä yksilön ollessa hyväksytty, hänen ei myöskään tarvitse suorittaa jatkuvasti tulevansa hyväksytyksi.

Kaikilla on eri selviytymiskeinonsa stressistä. Moni rentoutuu liikkumalla, toiset luovalla toiminnalla, toiset puhumalla tuntemuksistaan. Onkin tärkeää oppia oma tapansa hoitaa itseään, vaikka se on vaikeaa ja vie aikaa. On pohdittava, mikä saa meidät ylisuorittamaan ja vaatimaan itseltämme niin paljon. Monia stressaantuneita ei kuitenkaan kiinnosta oma hyvinvointi. He näkevät sen usein menestymistä toisarvoisempana asiana eivätkä jaksa kiinnittää huomiota väsymykseen. Jokainen varmaan tietää, mihin tämä johtaa. On myös muistettava, että stressi kuormittaa koko elimistöä, sekä fyysisesti että psyykkisesti. Koska stressi on myös fyysinen rasitustila, kehomme voimavarat kuluvat nopeasti loppuun, jos psyyke on samanaikaisesti kuormittunut. Myös sosiaaliset suhteet saattavat kärsiä stressin seurauksena, sillä väsyneenä ei jaksa olla vuorovaikutuksessa ja moni stressaantunut kokee alemmuudentunnetta ja itsearvostuksen laskua, mikä voi saada heidät vetäytymään toisten seurasta. Ystävyys, itselle tärkeiden asioiden tekeminen ja lepo kuitenkin parantaa olotilaa ja tekee elämästä taas vähän siedettävämpää. - Olkaa siis yhdessä, nauttikaa elämästä ja kunnioittakaa itseänne!

Kesäloma!

Aivan ensiksi, ihanaa kesälomaa kaikille! Tämä kevät on mennyt aivan hurjaa vauhtia ja kiirettäkin on ollut aika paljon, minkä vuoksi en ole myöskään ehtinyt pitkään aikaan kirjoittaa tänne mitään. Minulla on tosiaan vielä yksi vuosi lukiota jäljellä ja minua pelottaa jo nyt, kuinka tulen selviämään viimeisestä vuodesta kirjoituksien, pääsykokeiden ja muiden haasteiden parissa. Eilen esitin sooloni koko koululle, mikä oli todella jännittävää ja rohkeaa, ja muutenkin viimeiset viikot ovat olleet raskaat kisojen ja kokeiden parissa. Olin koulun jälkeen todella väsynyt, kun kaikki asiat oli lopulta hoidettu. Toisaalta vaikka viime vuosi oli äärettömän rankka ja kiireinen, siihen mahtui myös todella paljon hyviä hetkiä ja muistoja, joita en tule koskaan unohtamaan. Erityskiitos kuuluu Elementille, jossa olen viettänyt lähes jokaisen iltani tanssien aivan upeiden ihmisten kanssa. Ilman tanssin antamaa iloa ja voimaa tästä vuodesta ei olisi tullut mitään.

Lukuisten tanssikilpailujen ja -katselmusten ohella kevääseeni kuului siis myös ensimmäiset kirjoitukset. Aluksi olin pettynyt, sillä en aivan yltänyt tavoitteisiini ja etenkin englannin arvosana jäi ärsyttämään, sillä se jäi pisteen vajaaksi eximiasta. Toisaalta voin uusia sen sitten keväällä. Terveystiedosta tuli kuitenkin laudatur ja ranskasta eximia. Olen aina pyrkinyt tietynlaiseen täydellisyyteen ja minun on usein lähes mahdotonta riittää itselleni. Välillä on tosi vaikeaa hyväksyä omaa tasoa koulussa ja etenkin tanssissa, vaikka tiedän, että olen kehittynyt todella paljon ja tulen jatkuvasti kehittymään lisää. En ymmärrä, miksi omia saavutuksia on niin vaikea arvostaa. Usein sellaisessa maailmassa, jossa odotukset ylittävät suorituskyvyn, mikään ei enää oikein tunnu miltään. On vaikeaa olla ylpeä itsestään, jos tietää pystyvänsä parempaan.

Tuntuu oudolta, että kesä ja loma alkaa, kun on koko vuoden noudattanut minuuttiaikataulua, eikä ole ehtinyt yhtään jäädä pohtimaan elämää tai tulevaisuutta. Tavallaan kiire myös peittää alleen paljon sellaista, mitä ei yksinkertaisesti uskalla tai halua kohdata. Tietysti myös kesällä on paljon tehtävää, sillä yo-kokeisiin lukeminen ja tanssidiplomin tutkielman tekeminen vie aikaa. Se ei kuitenkaan tunnu samalta kuin arki. Kesällä menen myös tanssileirille ja erilaisille tiiviskursseille. Kaipaan jo nyt tanssia, vaikka loma ei ole vielä kunnolla alkanut! Toivon kuitenkin, että ehdin pitkästä tai todella pitkästä aikaa rentoutua ja tehdä niitä asioita, joita en ole ehtinyt tehdä koko vuonna, kuten kirjoittaa uutta teostani. Olen huomannut, että myös luovuus kärsii kiireessä. Kesällä olisikin tärkeää, että oppisin paremmin hallitsemaan ja sietämään stressiä, sillä minulle tuli äärettömän huono olo esimerkiksi yo-kokeissa, joissa stressilukemat olivat äärimmillään. Myös niistä palautuminen vei oikeasti aikaa.

Haluan myös kannustaa kaikkia etsimään omaa minuuttaan ja kaikkea sitä, mitä elämältä haluaa, sillä omien tavoitteiden tiedostaminen tekee niiden saavuttamisesta paljon helpompaa. En ehkä ole paras esimerkki siitä, miten itseään kannattaa kohdella, mutta epäonnistumisetkin ovat tärkeitä - ilman niitä emme tietäisi omia arvojamme emmekä ehkä osaisi arvostaa kaikkea sitä, jossa onnistumme. Ne tekevät meistä vahvoja ja rohkeampia ja niiden avulla löydämme uusia tapoja toimia ja hyväksyä itsemme. Tänä vuonna etenkin tanssikisoissa olen saanut tehdä hurjasti töitä pettymysten eteen, sillä vaikka kuinka halusin, en sijoittunut soolollani kertaakaan ja välillä se sattui. Toisaalta se sai minut aina myös yrittämään kovemmin ja sen tahdonvoiman avulla myös pystyin parempiin suorituksiin ja kehityin enemmän, - en vain tanssijana, mutta myös ihmisenä. Se on aina tärkeää.

Ihanaa kesän alkua kaikille! Rentoutukaa ja olkaa onnellisia ja ylpeitä kaikesta siitä, mitä olette saavuttaneet ja ennen kaikkea itsestänne!

- Marika    

Be grateful. Always.

Tänään haluaisin kertoa teille jotain kiitollisuudesta. En usko, että tiedän siitä yhtään enempää kuin kukaan muukaan, sillä kiitollisuuden tunne on hyvin henkilökohtainen asia. Ajattelin ennemminkin muistuttaa kaikesta siitä, mitä maailmassa on, jos vaan uskaltaa ja ehtii avata sille silmänsä.  

Olen jo pitkään miettinyt, miksemme koskaan opi elämään hetkessä ja olemaan kiitollisia kaikesta siitä mitä meillä on? Miksemme pysty katselemaan tähtitaivasta ja vastaanottamaan vieraita katseita tuntien itsemme kokonaisiksi, kiitollisiksi kaikesta siitä, mitä ympärillämme on ja siitä, mitä itse olemme? Suurin osa takertuu siihen, minkä on menettänyt sen sijaan, että keskittyisi siihen, mitä on saavuttanut ja niihin ihmisiin, jotka ovat pysyneet rinnallamme koko sen ajan. Unohdamme usein ne kaikkein yksinkertaisimmat asiat – unohdamme tuntea kiitollisuutta siitä, että tunnemme, näemme ja kuulemme, unohdamme tuntea kiitollisuutta siitä, että olemme ylipäätään olemassa. Unohdamme, kuinka ihanaa on olla terve ja pystyä tekemään rakastamiamme asioita, emmekä löydä sitä kauneutta, jota ympärillämme on ja josta myös itse koostumme. 

Mutta miksi se on niin vaikeaa? Miksi kiitollisuus on yhä kadonneempi konsepti nykyajan maailmassa, kun lähes jokaisella on kaikki tarvittava. Unohdamme ihmiset, jotka rakastavat meitä, mutta muistamme heidät sitten, kun he eivät enää ole siinä. Unohdamme miltä tuntuu olla vapaa, kun täytämme itse kaiken aikamme, usein vain siksi, ettemme joutuisi kohtaamaan ajan rajallisuutta. Miksi tarvitsemme jonkun kertomaan meille, että kaikki on hyvin, vaikka voisimme ihan yhtä hyvin itse päättää olevamme onnellisia? 

Ehkä jos ajattelisimme maailman olevan enemmän niin kuin arvoitus todellisuuden sijaan, oppisimme löytämään jotain uutta niistäkin asioista, joita pidämme itsestäänselvyyksinä. Maailma ei avaa oviaan itsestään, mutta ehkä me voisimme oppia avaamaan itsemme – omat sydämemme ja mielemme sille ajatukselle, että voimme joka päivä oppia jotain uutta. Löytäisimmekö sitten sen mitä etsimme? Uskaltaisimmeko sitten luottaa omiin siipiimme ja lähteä lentämään? Monet eivät uskalla ottaa riskejä, koska he pelkäävät epäonnistuvansa ja liian moni katkaisee itse omat siipensä, koska he pelkäävät putoavansa. 

Mutta mitä kiitollisuus oikeastaan on? Minusta se ei ole vain tunne, vaan enemmän niin kuin elämäntapa – eikä todellakaan mikään helppo sellainen! Vaikka olen kuinka yrittänyt olla onnellinen ja kiitollinen, aina ei vain tunnu siltä, että kaikki on mennyt oikein tai että kaikki on hyvin, vaikka oikeasti ei olisi mitään syytä pelätä tai olla pettynyt. Tämä on varmaan kaikille tuttua. Lopulta, kiitollisuus on minusta ehkä tunne siitä, että on kokonainen, merkityksellinen ja arvokas juuri siinä hetkessä. Ehkä se on tunne siitä, että on osa jotain suurempaa kokonaisuutta tai usko siitä, että huominen kantaa ja että siihen voi luottaa. Lopulta mikään ei ole itsestäänselvyys, nykyajan modernissa maailmassa sitä on vain niin vaikea huomata. Kiitollinen voi kuitenkin olla siitä vaatimattomasta hymystä, jonka saa tuntemattomalta. Kiitollinen voi olla niistä sanoista, joita päivän aikana kuulee, niistä pienistä eleistä, jotka osoittavat, että juuri sinä olet rakastettu. Kiitollinen voi olla auringonpaisteesta ja yhteisistä muistoista – ihan mistä vaan. 

Jokaisen on kuitenkin löydettävä oma kiitollisuuden tunteensa, vaikka sitä voi tietenkin viljellä hymyllä, sanoilla ja olemalla läsnä. Kiitollisuus löytyy meistä itsestämme, ei ulkopuolelta saatavista asioita. Se on tarttumista tähän hetkeen, itsensä arvostamista ja omien rajojen ylittämistä. Kiitollisuus on elämistä tässä ja nyt, ilman eilisen ja huomisen murheita. Usein meillä ei ole muuta vaihtoehtoa olla onnellisia, kuin tuntemalla kiitollisuutta. Kun opimme huomaamaan kaikki ne pienet asiat, joista maailma koostuu ja joista me itse koostumme, opimme ehkä arvostamaan sitä, mitä teemme ja minkälaisia ympärillämme olevat ihmiset ovat. Opimme ehkä antamaan merkityksen kaikelle sille, mitä olemme saavuttaneet ja näin asettamaan yhä korkeampia tavoitteita, mutta kuitenkin antamaan tilaa myös unelmille ja kaikelle sille, mitä voimme vielä saavuttaa.


- Marika

Millainen treeni kehittää?

Tänään kerron vähän lisää tanssijana tai urheilijana kehittymisestä vähän konkreettisemmalla tavalla. Kehittymiseen liittyy siis sekä fyysisiä, psyykkisiä, sosiaalisia että kognitiivisia ja jopa henkisiä tai emotionaalisia tekijöitä. Teksti sopii hyvin myös terveystiedon lukijoille, sillä siitä tuli aika tieteellinen, mutta toisaalta jokaisen urheilijan olisi hyvä tietää urheilun vaikutuksesta tapahtuvat kehon muutokset.

Aloitan nyt sillä fyysisellä osa-alueella. Fyysinen kehitys, kuten motoriikka, voima ja notkeus kehittyvät superkompensaation eli ylikorjautuvuuden kautta. Kehossamme vallitsee tietynlainen homeostasia eli tasapainotila, jota muuttamalla voimme kehittää suorituskykyämme. Kun harjoittelun aikana kuormituksen seurauksena elimistön suorituskyky laskee alle lähtötason, jolloin siis väsymme, pyrkii elimistömme sopeutumaan tähän kuormitukseen korjaamalla järkkyneen homeostasian ja näin kuormituksen toistuessa myös elimistön sopeutumismekanismit tehostuvat. Tätä sopeutumisreaktiota kutsutaan superkompensaatioksi eli fyysiseksi kehittymiseksi.

Kovan, kehittävän treenin jälkeen onkin erittäin tärkeää palautua, jottei suorituskyky laske alle lähtötason. Kun palautuminen onnistuu, suorituskyky paranee lähtötasoon verrattuna. Tässä olennaista on ravinto, uni ja venyttely sekä yleinen rentoutuminen. Ravinnon hiiihydraatit täydentävät lihasten ja maksan glykogeenivarastot ja proteiini korjaa elimistön lihassoluvauriot sekä toimii lihaskudosten rakennusaineena, jolloin myös lihasmassan on mahdollista kasvaa. Monipuolinen ravinto ylläpitää myös hormonitasapainoa ja monet vitamiinit toimivat kofaktoreina entsyymeille sekä antioksidantteina, jolloin mahdollinen hapettuminen estyy. Myös nesteiden riittävä saanti on tärkeää, sillä nesteet palauttavat neste- ja elektrolyyttitasapainon elimistöön, etenkin natriumin määrä tasapainottuu.

Onnistuneessa palautumisessa yöunella on erittäin merkittävä rooli. Unen aikana lihakset rentoutuvat, sillä lihasjännitys laskee. Lihasjännityksen väheneminen ja toimintakyvyn palautuminen ovat myös edellytyksiä syvään uneen siirtymiseen. Syvän unen aikana lihakset palautuvat ja kudokset rakentuvat ja uusiutuvat, myös immuunijärjestelmä aktivoituu ja kasvuhormonia erittyy, mikä mahdollistaa lihasten kasvun ja kehityksen sekä korjaa kudosten mikrovaurioita. Myös aivojen energiavarastot täyttyvät ja syntyy muistijälkiä päivän tapahtumista. Syvässä unessa syke ja verenpaine sekä ruumiinlämpö ovat alhaisia. Unisyklin viimeinen vaihe, REM-uni eli vilkeuni on etenkin tanssijan kannalta olennaisin, sillä sen aikana opitut liikeradat siirtyvät pikkuaivojen hienomotoriseen taitomuistiin ja hermoyhteydet ujittuvat muistijälkien uudelleen aktivoituuessa. Tämä siis mahdollistaa tanssisarjojen muistamisen. Liikuntalihakset myös säpsähtelevät ja tunnemuistijälkiä syntyy. Toki uni myös edistää keskittymiskykyä, korrdinaatiokykyä, vireyttä, nopeaa reagointia sekä yleistä tarkkaavaisuutta ja ympäristön observointia.

Venyttely on treenin jälkeen tärkeää sen vuoksi, että rasituksessa supistuneet lihakset voisivat palautua takaisin lepopituuteen tai syvävenyttelyllä jopa lepopituuden yli. Myös hieronta auttaa lihasten palautumiseen. Kevyt lihashuolto kovan treenin jälkeen on myös suositeltavaa. Esimerkiksi kävellessä kotiin verenkierto ja aineenvaihdunta paranee, lihakset rentoutuvat ja maitohappo eli laktaatti pilkkoutuu nopeammin. On muistettava, että palautuminen on yksilöllistä ja siihen vaikuttaa myös elimistön muu rasitustila, kuten stressi, joka hidastaa selkeästi fyysistä palautumista sekoittamalla välittäjäainepitoisuuksia ja hormonitoimintaa ja ylläpitämällä kehon jännitystilaa.

Kun elimistö kuitenkin on pääosin palautunut ja keholle tulee uusi riittävän suuri harjoitusärsyke, kehittyy fyysiset taidot nopeasti. Jos ärsyke on kuitenkin liian matala tai saadaan liian harvoin, ei kehittymistä pääse tapahtumaan. Harjoitusärsykkeen on siis sijoituttava oikeaan vaiheeseen, sillä jos keho ei ole vielä palautunut edellisestä rasituksesta, elimistö palautuu harjoittelua edeltävälle tasolle ja mahdollisesti alemmas, jolloin suorituskyky taantuu, ylikunnon riski kasvaa huomattavasti ja ylirasitukseen liittyvät haitat, kuten murtumat, lisääntyvät. On siis muistettava pitää lepopäiviä tasaisin väliajoin.

Urheilu ei kuitenkaan ole ainoastaan fyysistä, vaan myös psyykkistä ja sosiaalista. Tanssi ja mikä vaan urheilu lujittaa ystävyyssuhteita, vahvistaa me-henkeä ja yhteenkuuluvuutta ja edistää luovuutta ja itsetuntemusta. Oikeanlainen treeni tukee voimaantumista ja lievittää stressiä ja vaikeasta aivotoiminnasta palautumista. Tämä näkyy yleisenä hyvinvointina, stressistä aiheutuvien psykosomaattisten oireiden vähentymisenä ja jopa flow-kokemuksina. Mys kognitiivinen puoli paranee, kun tarkaavaisuus, muisti, havainnointikyky, koordinaatio sekä ongelmanratkaisukyky paranee. Tämä tukee positiivista ajattelua sekä toimii hyvänä pohjana mille tahansa tekemiselle.

- Marika

Mitä tanssijalta vaaditaan ?

Tänään ajattelin kertoa, mitä tanssijalta vaaditaan, jotta voi kehittyä sinne ammattitasolle asti. En tietenkään itse ole vielä läheskään niin taitava kuin ammattitanssijat tai monet muut tavoitteellisesti treenaavat, mutta tiedän paljon siitä, miten omia taitoja voi kehittää ja miten suuri vaikutus itsensä tuntemisella on elämässä. Tähän kirjoittamieni asioiden lisäksi tanssimiseen ja tanssijan kehittymiseen vaikuttaa monet muutkin asiat, mutta alle olen koonnut mielestäni kaikkein tärkeimmät edellytykset sekä keholliseen että henkiseen kehitykseen tanssijana.  

Ensinnäkin, tanssijan on oltava äärimmäisen ahkera. Tanssijalta vaadittavia ominaisuuksia ei saa hetkessä, vaan niiden eteen on nähtävä hurjasti vaivaa. On oltava vahva, notkea, rohkea ja hyvä esiintyjä, mutta otettava myös muut ryhmäläiset huomioon ja kuunneltava heitä tanssiessa. Koska tanssiminen on niin kokonaisvaltaista, on se myös vaativaa.  Tanssijalta vaaditaan siten todella paljon kärsivällisyyttä, sillä mitään ei opi hetkessä. On opittava olemaan tyytyväinen pieniinkin saavutuksiin ja hyväksyttävä itsensä sellaisena kuin on – jokaisella on puutteita, mutta myös vahvuuksia. Sitä ei koskaan saa unohtaa. 

Tanssijan onkin tärkeä tunnistaa omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Omien vahvuuksien löytäminen ei kuitenkaan aina ole helppoa ja nekin oppii tunnistamaan vain tanssimalla. Tähän vaaditaan sitoutumista ja yritteliäisyyttä. Koskaan ei kannata luovuttaa, ja tämä koskee ihan kaikkea. Omia heikkouksiaan ei kuitenkaan pidä hävetä, sillä kukaan ei ole hyvä kaikessa. Monet myös vertailevat itseään aivan liikaa toisiin, jolloin mikään oma saavutus ei tunnu tarpeeksi hyvältä. Onkin tärkeää tunnistaa omat rajat ja edetä niiden sisällä. 

Tanssijan on myös tärkeää muistaa lepo. Monet tanssijat ovat ainakin jonkin verran perfektionisteja ja hyvin kunnianhimoisia. On hyvä, että on korkeita tavoitteita, mutta niiden täytyy olla realistisia suhteessa omiin kykyihimme. On tärkeää löytää oma keino rentoutua ja muistaa huolehtia itsestään, sillä jatkuva stressi ja treenaaminen johtavat usein uupumukseen tai ylikuntoon, mikä ainoastaan heikentää uuden oppimista ja tavoitteiden saavuttamista. On myös muistettava, että omat tavoitteet saattavat muuttua ja itsensä kanssa kannattaakin olla joustava, sillä elämä harvoin menee niin kuin kuvittelee.

Pääpiirteissään omat tavoitteet tanssijana kannattaa kuitenkin tiedostaa. Toisille sopii toisenlaiset lajit ja erilainen treenaaminen. Tärkeintä olisi päättää, mihin tanssin avulla tähtää. Olen itse äärimmäisen tunnollinen ja minulle tulee heti valtavan huono omatunto, jos olen pois treeneistä tai koulusta. Tämän vuoksi minulle ei olekaan kertynyt yhtään poissaoloa ellei kaksi tapahtumaa ole menneet päällekkäin. Tiedän kuitenkin, että kaikkien luonteeseen ei kuulu tunnollisuus. Toiset ovat rohkeita ja sosiaalisia, toiset äärettömän taitavia. Omaa persoonallisuuttaan ei missään nimessä kannata yrittää muuttaa, vaan juuri niiden raamien sisältä kannattaa hakea sitä omaa tanssityyliä. 

Uuden oppimista ja joustavuutta ei kuitenkaan saa unohtaa. Tanssijan on oltava jatkuvasti kiinnostunut uusista liikeradoista ja avoin uusille koreografioille ja liikeyhdistelmille. Aina on tanssittava niin sanotusti rajalla, jotta kehitystä voi tapahtua. Omia rajoja kannattaa kokeilla ja jopa rikkoa, mutta sen on tapahduttava ajan kanssa. Kehittymisen kannalta on äärettömän tärkeää antaa itselleen aikaa myös palautumiseen ja uuden tutkimiseen, muuten sattuu onnettomuuksia. Itseään ei siis kannata tässäkään asiassa verrata toisiin, sillä jokaisella on oma polku, omanlainen tanssitausta ja omat tavoitteet. Jokaisen on kuitenkin ymmärrettävä, että tanssissa ei ole kiertoteitä. Tavoitteellisesti treenatessa on siis tärkeää omistautua siihen mitä tekee ja yrittää parhaansa, vaikkei olisikaan se kaikkein parhain päivä. 

Yksi tärkeimmistä ominaisuuksista, jota tanssijan kannattaa ehdottomasti kehittää, on luovuus, sillä sitä tarvitaan hyvin monissa asioissa. On opeteltava oma tapa luoda koreografiaa ja viestiä yleisölle tanssin avulla sanomaa. Koreografiaan ei tarvitse aina sisällyttää kaikkea mitä osaa, vaan olennaista on, että jokaisella liikkeellä on merkitys – jokainen liike kertoo jotain sinusta tai siitä, mitä haluat muille kertoa. Hyvä koreografia onkin tulkinnanvarainen, monipuolinen ja erilainen. Kaikkein kiehtovinta luovassa työssä on se, että siinä oppii hurjasti itsestään. Parhaimmassa tapauksessa luova toiminta saa aikaan sisäisen kipinän siitä, mikä on itselle tärkeää. Joka päivä ei kuitenkaan ole maailmaa muuttavia ideoita tai huimasti energiaa. Silloin on tärkeää kuunnella kehoa ja etsiskellä siitä uusia ulottuvuuksia.  

Tosiasia on, että tanssijan on osattava esiintyä. Sen lisäksi, että lavalla on annettava kaikkensa, on muistettava ilmeet ja eleet sekä etenkin nilkkojen ja sormien hienosäätö. Kannattaa kuitenkin muistaa, että myös esiintyminen on oppimistilanne ja vaikka silloin on tärkeää tanssia rajalla ja antaa kaikkensa, esiintyessä myös oppii hurjasti uutta. Monista kilpailuista saa myös tärkeää palautetta, jonka avulla voi alkaa kehittämään omaa tanssimistaan ja tapaansa liikkua. Usein esiintyessä oppii jotain myös itsestään, omista vahvuuksistaan ja siitä, mitä elämältä oikeastaan haluaa. Esiintymistä helpottaa, jos omalla koreografialla on jokin tarina, jota tanssija voi ilmaista. Tarina antaa myös liikkeille merkityksen ja tukee tanssijan tunnetilaa ja elekieltä.   

  

Lopulta jokainen on upea ja taitava juuri sellaisena kuin on. Omia puutteita voi aina kehittää ja omia tavoitteita voi muuttaa. Kun on positiivinen asenne ja halu oppia uutta, kehittyminen tapahtuu nopeasti. Ja välillä keho tarvitsee sitä lepoa, vaikka psyykkisesti jaksaisikin ihan mitä vaan. Tanssi on hyvin moniulotteinen laji, mikä tarkoittaa, että siinä kehittyminen vaatii monipuolista harjoittelua. Viikkotuntien lisäksi kannattaa tehdä improvisaatiota ja koreografioita ja harjoitella itselle vaikeita asioita. Kannattaa esiintyä ja olla mukana monenlaisissa produktioissa ja koreografioissa, sillä niistä oppii paljon. Tanssin avulla ei kuitenkaan kannata muuttaa itseään, vaan oppia itsestään uutta kokeilemalla omia rajoja ja tekemällä kaikki omalla tavallaan, jolloin myös oppiminen on kaikkein tehokkainta. Siitä, että oppii kuuntelemaan omaa kehoaan tanssiessa ja koreografiaa tehdessä, on valtavasti hyötyä myös tulevaisuudessa, sillä sama pätee lähes jokaiseen asiaan mitä teemme. Tuo rohkeasti esille ainutlaatuisuutesi ja erotu muista. Mikään ei ole yhtä hyvä voimavara elämässä kuin omien rajojen ja vahvuuksien tunteminen.   

   

Toivottavasti jokainen sai jotain uutta tietoa tanssimisesta. Suosittelen tanssimista ihan kaikille, tasosta, iästä ja elämäntilanteesta huolimatta! Olen varma, että jokaiselle löytyy oma kehityskohta ja hurjasti vahvuuksia!

-          Marika