Jatko-opinnot ja kurssivalinnat

Tässä postauksessa kerron vähän kurssivalintojen tekemisestä ja siitä, mihin haluaisin jatko-opiskelemaan. Yritin eilen tehdä ensi vuoden kurssivalintoja ja tuntui, että kaikki kurssit menevät päällekäin enkä ehdi enää saada kaikkia vanhan opsin pakollisia kursseja ensi vuodelle. Kyllä siinä itku tuli, kun en edes saa kaikkia abikursseja mahtumaan lukujärjestykseen. Elin muutenkin siinä toivossa, että ensi vuodesta tulisi helpompi, mutta olin taas aivan väärässä - jälleen kerran on jokainen kierto täynnä. Neljännestä vuodesta tulee varmasti helpompi, kun minun pitää ottaa vain uuden opsin kursseja, joissa ei kovin paljoa valinnanvaraa ole.

Tämä opetussuunnitelman muuttuminen tuli oikeasti maailman huonoimpaan aikaan koska nyt kaikki on minulle tuplasti vaikeampaa. Aloin miettimään, että joudun kirjoittamaan neljäntenä vuonna uuden opsin mukaan vaikka olen käynyt vanhan opsin kurssit... ja vielä kun tavoitteena on saada laudatur jokaisesta aineesta, tavoitteet menee ehkä vähän liian korkealle. No, toivottavasti yo-kokeet pysyy jokseenkin samanlaisina. Kirjoitan myös kaikki aineet sähköisesti, mikä pelottaa minua valtavasti, koska olen todella tumpelo tietokoneiden kanssa enkä ole varma, osaanko jaksottaa ajankäytön oikein nyt kun kuuntelutkin saa itse tahdittaa. Tiedän, että kirjoituksia on turha stressata liikaa, mutta niillä kun on vain niin paljon painoarvoa nykyajan yhteiskunnassa eikä kukaan usko, että olen tehnyt aivan valtavasti töitä lukion eteen jos kirjoitukset menevät penkin alle.

Ensi keväänä kirjoitan terveystiedon, englannin ja ranskan. Englanti on minulle tosi heppoa ja luontevaa, mutta ranska minua pelottaa vähän enemmän, koska ranskassa kirjoitelmien tekeminen on ollut tosi vähäistä. Terveystieto on ainakin lukion kursseilla ollut tosi helppoa ja mielenkiintoista ja olen saanut kaikista kursseista kymppejä, mutta toisaalta minun pitäisi ehkä seurata enemmän uutisia, niin voisin arvata helpommin, mistä terveystiedeon ylppäreihin tulee kysymyksiä. Ja koska minua kiinnostaa valtavasti kaikki terveyteen ja hyvinvointiin liittyvä, minulla on myös paljon omia kokemuksia aiheesta, mikä tietenkin nostaa pisteitä. Syksyllä 2018 kirjoitan psykologian ja ruotsin, mutta niihin luen sitten ensi kesänä. Keväällä 2019 kun valmistun (ainakin toivottavasti) niin kirjoitan biologian, kemian ja äidinkielen. Näistä aineista minulla on ainakin aika kovat odotukset, mutta siihen on vielä aikaa - onneksi.
 
Viime kerralla opon tunnilla sanottiin, että ensi syksynä pitäisi sitten olla päättänyt mihin hakee lukion jälkeen. Olin aivan kauhuissani. Minulla ei ole mitään hajua, mihin aion hakea tai ainakaan missä järjestyksessä. Jos hakisin sinne minne tunnen eniten kuuluvani ja mihin tunnen suurta intohimoa, hakisin tanssi- ja teatterikorkeakouluun, mutta toisaalta tiedän, että sinne on äärettömän vaikea päästä ja että työllistymisprosentti ei ole suuri. Toisena mietin lääkistä, mutta se oli enemmän vanhempieni idea. En ole varma, pystyisinkö olla lääkäri, vaikka pääsisinkin sisään. Olen ehkä liian herkkä ja stressaannun helposti. Minulle tulee tosi paha olo, jos edes näen jonkun todella sairaan tai rikkinäisen ihmisen. Jos minun pitäisi opastaa heitä ja viettää heidän kanssaan aikaa koko elämäni, luulen, että en itse kestäisi tai jaksaisi sitä. lääkärin ja psykiatrin ammatit on hirvittävän rankkoja ja vaativia. Haluan kyllä vastuuta, mutta liika on liikaa.

Minua kiinnostaisi myös psykologia ja psykologin ammatti, mutten ole lukenut talousmatematiikkaa, joten en tiedä voinko hakea opiskelemaan sitä. Tietysti sekin on rankka ammatti, mutta olen tottunut kuuntelemaan ihmisiä ja antamaan heille ohjeita. Yksi kiinnostava ammatti on myös ravintoterapeutti, koska minua kiinnostaa terveys ja hyvinvointi eikä ravintoterapeutin työ ole välttämättä kovin henkisesti raskasta. Olen myös miettinyt kemian ja biologian jatko-opintoja yliopistossa tai farmasia-alaa, mutten jollain tavalla osaa kuvitella itseäni sinne. Myös Jyväskylän liikuntatieteellinen oli pitkään yksi vaihtoehto, mutta en haluaisi olla tavallinen liikunnanopettaja, vaan haluaisin keskittyä juuri tanssiin.

Ja kaiken tämän ohella, haluaisin kuitenkin ehtiä kirjoittaa kirjoja ja tanssia ja tehdä koreografioita. Ihminen kun vaan ei voi jakautua kolmeen tai useampaan osaan, vaikka kuinka olisi motivaatiota ja intohimoa tehdä kaikenlaista. Tiedän, ettei mikään näistä tule selviämään pelkän kesän aikana - tarvitsisin jonkun kertomaan, kuka minä olen ja mitä minun kuuluisi tehdä, vaikka se ei tietenkään ole mahdollista. Jos voisin nähdä tulevaisuuteen ja tuntea, missä paikkani oikeasti on, elämä olisi niin paljon helpompaa. Minua on aina kiinnostanut tosi monet asiat ja olen aina ajatellut, että en koskaan tekisi vain yhtä asiaa. Mutta jos oikeasti kuuntelen sydäntäni ja sisäistä ääntäni, haluan olla tanssija ja kirjailija.

Kun on sanoja muttei ääntä

Tässä postauksessa ajattelin kertoa ujoudesta ja hiljaisista ihmisistä. Se vaikutelma, jonka luo ympärilleen itsestään merkitsee paljon. Jos on kerran ujo, on hyvin helposti aina ujo. Kaikki eivät ymmärrä, että toiset ovat luonnostaan hiljaisia ja arkoja, eivätkä yleensä voi sille itse mitään. Itse olen lähes aina ollut todella hiljainen ja arka. Se johtuu osittain koulukiusaamisesta alakoulussa, mutta suurimmaksi osaksi se on perinnöllistä. Voin rehellisesti sanoa, että ei ole kivaa olla ujo ja että se ärsyttää minua todella paljon. Mietin usein hirvittävän kauan mitä sanon toisille vai sanonko yhtään mitään. Usein päädyn jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Sanat eivät vain tule ulos oikealla tavalla.

Se, että on hiljainen ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei haluaisi jutella toisten kanssa ja tietää, mitä heille kuuluu. Ujon ihmisen on vain hyvin vaikeaa aloittaa keskustelua ja olla luonnollinen toisten kanssa. Olen kuitenkin aina niin iloinen, jos joku juttelee minulle - saatan hymyillä koko loppupäivän, vaikka näytänkin jännittyneeltä ja epävarmalta juttelutilanteessa. Minusta tuntuu aivan liian usein, että jäisin jotenkin porukan ulkopuolelle ja että eläisin vähän niin kuin toisten kautta. Olen luonteeltani muutenkin todella herkkä ja empaattinen. Huomaan myös helposti ympärilläni olevien ihmisten mielentilat ja tykkään analysoida tuntemattomiakin ihmisiä.

On totta, että ystävät antavat hirveän paljon rohkeutta ja itsevarmuutta. Minulla ei ole oikeastaan koskaan ollut sellaista parasta ystävää, jolle olisin voinut kertoa mitä vaan. Olen aina ollut kahdestaan siskoni kanssa ja olen äärettömän kiitollinen siitä, että meillä on toisemme. Vaikka olen hiljainen ja usein omissa oloissani, haluaisin kuitenkin että minutkin otettaisiin mukaan kivoihin juttuihin ja tapahtumiin. Ymmärrän sen, ettei kukaan uskalla pyytää hiljaisia ihmisiä minnekään, koska he eivät välttämättä tiedä, mitä hiljaiset ajattelevat ja minkälaisista asioista he pitävät. Tästä syntyy helposti ulkopuolisuuden kierre, josta on oikeasti vaikeaa päästä pois.

Minusta on paljon helpompaa olla kahdestaan ihmisten kanssa, mutta siihen asti pääseminen on tietenkin vaikeaa, koska en yleensä uskalla mennä kysymään ketään olemaan kanssani. Minusta tuntuu usein siltä, ettei kukaan halua olla ystäväni tai viettää aikaa kanssani. Minua on aina pidetty tosi outona ja yksinäisenä. Tiedän, että tällainen ajattelutapa vaikuttaa itsetuntoon äärettömän negatiivisesti, mutta vaikka haluaisin, sanat eivät vain tule ulos. Jos joku kuitenkin haluaisi olla ystäväni, olisin tosi hyvä ystävä. En muista koskaan loukanneeni ketään. Haluan aina olla mahdollisimman paljon kaikkien avuksi ja minua kiinnostaa oikeasti tietää, mitä läheisilleni kuuluu. Minulla ei vain ole kovin paljon aikaa ystäville, mutta toisaalta kaikelle tärkeälle löytyy kyllä aikaa - ei ystävyys siitä ole kiinni.

Olin pitkään itselleni vihainen siitä, että olen erilainen. Nyt olen kuitenkin ymmärtänyt, että kaikki ovat omanlaisiaan ja se on vain hyvä asia. Olisi kamalaa elää maailmassa, jossa kaikki pitäisivät samoista asioista, näyttäisivät samanlaisilta ja käyttäytyisivät samalla tavalla. Erilaisuus kuuluu elämään ja yleensä juuri ne piirteet joita itsessämme vihaamme, tekevät meistä ainutlaatuisia ja erottavat meidät muista. Tiedän, että tarvitsisin vielä hurjasti lisää itsevarmuutta ja rohkeutta, mutta niitä kun ei vain voi taikoa - ehkä joskus minusta tulee se ihminen, joka oikeasti haluan olla.

10 vinkkiä stressinhallintaan

Stressillä on hurjan paljon vaikutuksia kehoomme ja mielialaamme - kaikkia niitä emme edes pysty tiedostamaan. Elämässä on oltava haasteita, ja stressiä kutsutaankin elämän suolaksi: jos sitä on liikaa, elämän mielekkyys katoaa, mutta jos sitä on sopivasti ripoteltuna sinne tänne, se saa elämän maistumaan paremmalta. En usko, että stressiä voi sanoa sairaudeksi - ainakaan vielä - mutta se kuitenkin vaikuttaa merkittävästi työkykyymme ja siihen, miten koemme oman elämämme ja miten suhtaudumme muihin ihmisiin. Stressaantuneena huomaa usein olevansa ärtyisä ja väsynyt, eikä mikään oikein innosta. Listasin muutamia asioita, joita kannattaa miettiä, jos elämässä on stressaava vaihe meneillään. Miten siitä voi selvitä? Osa näistä on itsestäänselvyyksiä, mutta harva niitä kuitenkaan pystyy jostain kumman syystä toteuttamaan.

1. Löydä intohimosi
Tämä on oikeasti tärkeää palautumisen kannalta, että löytää jonkun itselle tärkeän harrastuksen tai tekemisen, jota tehdessä kaikki muu katoaa ympäriltä. On myös uskallettava rohkeasti kokeilla erilaisia lajeja, että voi löytää sen oman kiinnostuksen kohteen. Eikä sitä tarvitse tehdä montaa tuntia viikossa, vaan yksikin kerta voi riittää. Kannattaa myös muistaa, että harrastuksissa ei saa koskaan verrata itseään toisiin tai toisten harjoitusmäärään, vaan mennä sen mukaan, mikä itsestä tuntuu hyvältä. Harrastamisen ei tarvitse olla vakavaan vaan hauskaa!

2. Anna itsellesi aikaa
Itse huomaan usein kiireen keskellä, etten yhtään osaa rentoutua, vaan kaiken on tapahduttava heti. On tärkeää oppia välillä vaan olemaan ajattelematta mitään. Jollekin se voi olla kännykän selaamista, toiselle rauhassa lepäämistä. Joku voi rentoutua menemällä metsään kuuntelemaan lintujen laulua. Minusta on ihanaa istua matolla aikaisin aamulla auringonpaisteessa ja silittää koiraani.

3. Vaali hiljaisuutta
On ihanaa herätä aamulla ja touhuta täydessä hiljaisuudessa tai vaan kuunnella kellon raksutusta. Myös hiljainen metsä auttaa rentoutumaan. Hiljaisuudessa on myös paljon helpompi keskittyä ja tehdä töitä, sillä voimme keskittää kaiken tarkkaavaisuutemme siihen, mitä temme.

4. Auta muita
Minulle tulee aina niin hyvä mieli, jos olen saanut auttaa jotain tuntematonta tai ihan vaan läheistä arjen askareissa. Yhtenä päivänä autoin vanhaa mummoa pakkamaan ruokatavaroita ja hymyilin sen jälkeen koko loppupäivän. Myös se, että tiskaa välillä astiat tai tekee kotitöitä, saa minut tuntemaan itseni tärkeäksi. pidä silmäsi auki, sillä maailmassa on niin monta ihmistä, jotka tarvitsevat juuri sinun apuasi.

5. Usko itseesi
On tärkeää, että on hyvä itsetunto. Se oikeasti vie pitkälle, että uskoo itseensä siinä, mitä tekee. Silloin on myös helpompi uskoa toisiin ja olla iloinen myös toisten saavutuksista. Usein muut näkevät meidät juuri sellaisina, minkälaisina me koemme itsemme. Jos ei ole minkäänlaista uskoa itseensä, myös motivaatio huononee ja kaikki tuntuu vaikeammalta.

6. Vietä aikaa ystävien kanssa
Ystäville ei todellakaan aina löydy aikaa ja se on ihan ymmärrettävää, mutta on tärkeää, että jokaisella on joku, jolle voi jutella mieltä painavista asioista. Kaikilla ei edes ole ystäviä, mikä on todella surullista. Kannattaa siis rohkeasti hankkia myös uusia ystäviä, varsinkin, jos löytää jonkun yksinäisen. Yksinäisyys vääristää käsityksiä itsestä ja vaikeuttaa ihmissuhteita. Ystävät antavat voimaa ja uusia näkökulmia asioihin - pidä heistä kiinni!

7. Syö hyvin
Ravinto vaikuttaa paljon mielialaamme. Kannattaa syödä usein ja vähän kerrallaan, sekä mahdollisimman monipuolisesti. Kotiruoka on aina parasta. Itse rakastan myös kasvisruokaa. Myös herkkuja voi syödä kohtuudella, varsinkin tumma suklaa on suhteellisen terveellistä. Stressi voi vaikuttaa myös syömistottumuksiin, minkä vuoksi kannattaa pitää kiinni säännööllisistä ruokailuajoista ja kiinnittää huomiota ruuan laatuun.

8. Nuku riittävästi
Minusta on ihan hyvä nukkua niin pitkään kuin unta riittää, etenkin viikonloppuna, kun viikolla on saattanut kertyä univelkaa. On parempi, että on virkeä kuin että noudattaa säännöllistä unirytmiä. Jos illalla ei saa unta, kannattaa yrittää olla ajattelematta mitään tai sitten keskittyä vain hengittämiseen ja rentoutumiseen. Ei myöskään kannata opiskella myöhään illalla, vaan lukea vaikka romaania tai katsoa kivaa sarjaa.

9. Liiku joka päivä
Kannattaa käydä vähintään kävelemässä joka päivä. Liikuntaharrastukset ovat hyviä, koska yhdessä on mukava liikkua ja silloin myös motivaatio on ihan erilainen. Jos harrastuksessa tarvitsee paljon motoriikkaa niin ajatuksetkin on helpompi pitää poissa stressaavista asioista. Myös onnistumisen ilo on äärettömän tärkeää ja poistaa stressiä huomattavasti. Jokainen on varmasti hyvä jossakin!

10. Hyväksy itsesi
Kun rakastat itseäsi, pystyt rakastaan myös muita. Pystyt myös pitämään huolta itsestäsi ja läheisistäsi, kun hyväksyt itsesi. Ole tyytyväinen saavutuksiisi äläkä vaadi itseltäsi liikoja. Tiedän, että tämä on vaikeaa, mutta se on ihan mahdollista. Viljele ajatusta siitä, että olet hyvä sellaisena kuin olet etkä tarvitse enempää. Maailma tarvitsee juuri sinunlaistasi ihmistä. Muista myös, että on suuri rikkaus olla erilainen!

Koeviikko ja kisat

Tässä postauksessa kerron enemmän siitä, miten saan koulun ja tanssin mahtumaan viikko-ohjelmaani. Tosiasia kuitenkin on, että olen koko ajan menossa jonnekin eikä vapaa-aikaa ole juuri lainkaan. Toisaalta kova kiire sopii minulle, koska en pysy kotona ollenkaan paikoillani, vaan minun aina on tehtävä jotain. Tänä vuonna olen kuitenkin huomannut, että jokainen tarvitsee lepoa ja rentoutumista aina välillä. Se, että on joka päivä vauhdissa kellon ympäri ei ole kenellekään hyväksi.

Viime viikolla oli koeviikko, mutta ensimmäistä kertaa en oikeasti lukenut siihen kovin paljoa, vaan tein ahkerasti tehtäviä ja luin kappaleita jo kauan ennen koeviikkoa. Tietenkin jakson aikana on silloin enemmän töitä, mutta koeviikko helpottuu valtavasti, jos viitsii joka tunnin jälkeen tehdä tehtäviä ja opiskella uusia asioita. Torstaina ja perjantaina minulla oli vain tanssitunteja ja harjoittelin vielä monta tuntia balettivariaatiota.

Lauantaina olin Moves-tapahtumassa Hyvinkäänsalissa nykytanssiesityksellä ja studio Donnerissa balettivariaatiolla. Olihan se rankka päivä, mutta aivan upea kokemus, vaikken päässytkään jatkoon. Sain varsinkin balettiesityksen jälkeen tosi rakentavaa ja kannustavaa palautetta. Etenkin kykyäni tehdä koreografiaa kehuttiin todella paljon, mistä olin superiloinen, koska haaveenani on jo pitkään ollut myös koreografin ammatti! Aukikiertoon ja kasvojen ilmeisiin ja eleisiin minun pitäisi kuitenkin vielä kiinnittää huomiota.

Yksi syy, miksi väsyin heti vuoden alussa, oli että syksyllä heti ensimmäinen jaksoni oli äärettömän rankka, kahdeksan kurssin jakso, jonka aikana oikeasti vietin koululla sen 40 tuntia viikossa ja siihen sitten vielä treenit päälle. Jakson lopussa olin niin väsynyt, että pudotin monta kurssia loppuvuodelta ja päätin tehdä lukion neljään vuoteen. Ei oikeasti kannata vetää itseään ihan äärimmilleen, sillä stressillä on ikäviä seurauksia. Hiukseni ovat ohentuneet varmaan puoleen entisestä, mistä huomaa, että keho on ollut kovilla. Se, että niska- ja hartia-alue on koko ajan jumissa voi myös kieliä liiasta stressistä. Myöskin nukkuminen on vaikeutunut hurjasti, mikä tietenkin vielä lisää väsymystä.

Tuon hurjan aloituksen jälkeen hidastin siis aika paljon vauhtia. Mihin minulla muka on niin kova kiire? Koulu ei kuitenkaan saa mennä terveyden edelle. Tanssiharjoituksista en luopunut, vaan olen koko vuoden tanssinut sen 14 tuntia viikossa. Kun oli wanhojen tanssiharjoituksia joulun jälkeen, tanssitunteja oli noin 18 tuntia viikossa, mikä oli kieltämättä aika uuvuttavaa. Olen kuitenkin huomannut, että tanssiminen antaa minulle myös hurjasti voimia.

Tanssiessa pystyn oikeasti jättämään hetkeksi koulun ja kokeet sivuun, kun keskityn siihen hetkeen, tunteeseen ja liikkeeseen, minkä tanssiminen saa aikaan. Se on oikeasti aivan upea tunne. Tosiasia on, että jos oikeasti nauttii siitä, mitä tekee, sitä ei voi tehdä liikaa. Tanssiminen ei ole minulle vain harrastus, vaan puolet koko elämästäni ja vapaa-ajastani sekä merkittävä tekijä tulevaisuudensuunnitelmissani. Koulu on aina ollut pakollista ja ehkä siksi paljon rankempaa. Tiedän kuitenkin, että koulutus on tärkeää tulevaisuuden kannalta ja se avaa monia ovia, mutta opiskelussa on löydettävä se oma tahti ja motivaatio. Tykkään kyllä opiskella ja minusta on ihanaa oppia uutta, mutta silloin kun on väsynyt, mikään ei oikein tunnu miltään.