Toivoitte postausta siitä, mitä elämässäni tällä hetkellä tapahtuu ja millaisia suunnitelmia minulla on. Kun aloin kirjoittamaan, tajusin, että en oikeastaan tiedä itsekään. Tällä hetkellä oikeastaan kaikki elämässäni on aika avoinna, eikä minulla ole kovin pitkälle tulevaisuuteen minkäänlaisia suunnitelmia, tai on ehkä jotain pieniä hahmotelmia tai unelmia siitä, millaista ideaalielämä minusta olisi, mutta se nyt saattaa olla hyvinkin kaukana todellisuudesta. Mutta koska yleensä asioista kerrotaan vasta jälkeenpäin, sitten kun ne ovat jo tapahtuneet ja kun kaikki on jo selvää, tämä teksti voi antaa hyviä näkökulmia siihen, miten elämään voi oppia luottamaan. Tämä postaus ei siis tule olemaan sellainen, että kerron kuinka upeita suunnitelmia minulla on ja kuinka elämä leijailee sujuvasti aina juuri sinne minne haluan, koska sellaista meidän kenenkään elämä ei koskaan tule olemaan. Tällä hetkellä elän vaiheessa, jossa mitä tahansa on mahdollista tapahtua tai jäädä tapahtumatta – ja kyllä, yritän parhaani mukaan nauttia siitä.
Kaikesta huolimatta minulla todellakin on paljon mistä kirjoittaa! Tuntuu, että elämässä tapahtuu tällä hetkellä oikeastaan niin paljon asioita, ettei siinä meinaa itsekään pysyä mukana. Onneksi tanssi ei ole kaukana lentämisestä, ja lentäen pääsee nopeasti ihan minne tahansa.
Tämä kevät tulee olemaan jälleen aika kiireinen, kun teen pedagogisia opintoja kolmesta aineesta, käyn kaikilla tekniikkatunneilla, balettitunneilla myös iltaisin, tanssin parhaiden ystävieni opinnäytetyössä ja opetan alkuvuodesta neljää ja loppukevään kolmea tuntia viikossa. Eli kaikki viikonpäivät ovat aika lailla täynnä kahdeksasta aamulla seitsemään tai yhdeksään illalla. Tänä vuonna pääsen kuitenkin tekemään Taideopistolla nykytanssioppilaille myös näytöskoreografiat, mitä odotan innolla. Lisäksi haen vaihtoon ensi syksyksi, mikä määritteleekin aika pitkälle sen, miten ensi vuosi menee. Tavoitteena olisi valmistua ensi keväänä, mutta en tiedä, onko se edes mahdollista tällä aikataululla. Valmistumisen jälkeinen elämä on minulle vielä täysi mysteeri, enkä tiedä pitäisikö siitä olla enemmän onnellinen vai huolissaan. Minulle on todella vaikeaa olla suunnittelematta elämää liikaa, mutta yritän nyt elää enemmän sen mukaan, mihin koen kutsumusta ja mikä minua kiinnostaa. Kaikkea ei tarvitse tietää tai osata ennustaa – ja ehkä juuri se tekee elämästä kaikkein mielenkiintoisinta.
Tällä hetkellä minua inspiroi tanssin lisäksi
kirjoittaminen. Minulle tuli joululomalla vahva tunne siitä, että minun täytyy
kirjoittaa omaan elämääni pohjautuva kirja. Sen valmistumiseen menee vielä
jonkin aikaa, etenkin nyt kun kirjoittamiselle ei ole kovin paljoa aikaa
arjessani muutenkaan, mutta toivon, että se menestyy sitten kun on sen aika. Lähinnä
kirjan kirjoittaminen on myös minulle itselleni tärkeä prosessi, joka vie
eteenpäin omaa käsitystäni tapahtuneista asioista ja siitä, miten itse maailman
koen ja olen kokenut. Minulla on ihan todella paljon ajatuksia ja vaikka tiedostan, että ne olisivat
varmaan paljon jäsentyneempiä neljänkymmenen vuoden päästä, haluan kirjoittaa
nyt. En osaa selittää miksi. Ehkä ymmärrän sen myöhemmin, niin kuin me yleensä
asiat ymmärretään.
Tällä hetkellä olen samaan aikaan tosi innoissani ja tosi stressaantunut monesta asiasta. Välillä huomaan, että yritän taas kannatella elämää ihan liikaa ja ohjata asioita oman mieleni mukaan – ja välillä on helpompaa päästää irti ja hyväksyä. Tänä vuonna aion todellakin harjoitella enemmän jälkimmäistä. Minulla on mennyt tosi kauan aikaa ymmärtää, että parhaimmat asiat harvoin tapahtuu siinä aikataulussa ja sillä tavalla kuin me itse toivomme. Elämä on aina tasapainottelua sen välillä, mitä ottaa sisään ja mistä päästää irti. Ja jos päästää jotain sisälle, on myös osattava luopua jostain toisesta. Jos yritämme pidellä kaikista langoista koko ajan kiinni, saatamme menettää otteen jokaisesta. Tai kyllä, siinä käy oikeastaan aina niin. Ja kuten aikaisemmin kirjoitin, me olemme herkkiä istutuksia, joiden kasvu vaatii oikeanlaiset olosuhteet ja riittävästi aikaa. Mikään ei tapahdu hetkessä. Me kaikki muutumme, mutta muutoksen kauneus on ajoituksessa – siinä, että se saa tarpeeksi vahvat juuret ennen kuin se kasvattaa liian pitkän varren.
Mutta, minulla on siis lähivuosille enemmän unelmia kuin suunnitelmia. Lähitulevaisuudessa on mahdollisesti ainakin jonkin verran matkustamista. Olin heti kouluun päästyäni varma, että haluan vaihtoon, sillä tämä koulu mahdollistaa sen niin hyvin ja siihen saa myös helposti rahoituksen. Se, minne haen, on vielä auki. Jos teillä on hyviä ideoita tai ehdotuksia vaihtokouluista, tai kouluista Euroopassa, niin laittakaa vinkkejä! Minulla oli siis syksyllä suunnitelmissa hakea Yhdysvaltoihin ja Australiaan, mutta unelmani jäi lyhyeksi, kun kuulin, että siihen ei saisi minkäänlaista apurahaa – koulut ovat nimittäin aika kalliita. Vaihtoon pääseminen ei myöskään ole itsestäänselvyys, sillä kouluihin ei todellakaan ole helppo päästä, etenkin kun nyt poikkeusaikana oppilaita otetaan tosi vähän sisään. Toivon kuitenkin, että jostain aukeaisi ovet niin, että pääsisin kokemaan myös ulkomailla opiskelun ja elämisen jossain toisessa kulttuurissa. Ulkomailla opiskeleminen kiinnostaa minua muutenkin kovasti ja tiedän, että sieltä saisin myös kehollisesti paljon uutta niin että voisin kehittyä lisää tanssijana. Olen aika varma, että jossain vaiheessa haluan varmasti asua ulkomailla, mutta se, onko sen aika vielä, on sitten toinen kysymys.
Myös kesällä olisi tarkoitus matkustella jonkin verran, mutta katsotaan, miten koronatilanne sen sallii. Se, minne lähden ja kenen kanssa, on vielä salaisuus. Kesällä on kuitenkin tulossa ehkä seikkailu jos toinenkin! Tällä hetkellä tuntuu siltä, että en välttämättä hae kesätöihin ollenkaan, koska olen ollut yksinkertaisesti nyt jo pitkään niin väsynyt, että olisi varmaan järkevämpää ottaa aikaa ihan vaan itselleen ja sille, että voisi viettää enemmän aikaa rakkaiden ja tärkeiden ihmisten kanssa. Kesällä järjestetään toivottavasti myös Kuopio tanssi ja soi -festivaali, jota odotan innolla. Lisäksi alan varmasti jo kesällä suunnittelemaan opinnäytetyötä ja suoritan ehkä osan päättöharjoittelusta, jos saan jostain jo kesälle paikan. Opinnäytetyö stressaa jo nyt tosi paljon, sillä vaikka olen ehkä jo valinnut aiheen, en yhtään tiedä miten sitä tanssin kautta käsittelisin. Ja koska minä nyt olen tällainen, että teen kaiken aina tosi perusteellisesti, haluan käyttää myös opinnäytetyöhön kunnolla aikaa. Valmistumisen jälkeen myös tanssin maisterin tutkinto kiinnostaa kovasti, mutta pitää katsoa, mihin elämä tämän koulun jälkeen johdattaa ja mikä tuntuu siinä vaiheessa parhaalta ratkaisulta. Vaihtoehtoja on aina paljon, uskaltaisin melkein väittää, että oikeastaan jokaisessa elämäntilanteessa enemmän kuin mitä pystymme tiedostamaan.
Viime vuoden yksi isoimmista muutoksista oli myös se, että aloin ensimmäistä kertaa elämässäni seurustelemaan. Se tapahtui jotenkin itsestään, ilman että minun tarvitsi etsiä tai yrittää yhtään mitään, mikä oli aika ihmeellistä. Olin itseasiassa pitkään sitä mieltä, että keskityn nyt ainoastaan kouluun enkä mihinkään muuhun, mutta mieleni muuttui aika nopeasti, kun huomasin, miten ihanaa elämän jakaminen jonkun toisen kanssa voi olla, vaikka asuukin eri puolella maailmaa. Etenkin kesälle meillä on paljon kivoja suunnitelmia ja uusia, jännittäviä juttuja tulossa. Olen tästä uudesta elämänvaiheestani kyllä tosi innoissani ja tulen varmasti kirjoittamaan siitä enemmän jossain vaiheessa, sillä tällä hetkellä kaikki on vielä niin uutta, että en pystyisi mitenkään sanallistaa sitä mitä koen. On jotenkin jännittävää, miten joskus vaan tapahtuu ihan uskomattomia asioita, joita kuvittelisi tapahtuvan lähinnä vaan elokuvissa ja romaaneissa. Elämässäni on tällä hetkellä siis tosi paljon kaikkea, mutta etenkin tosi paljon hyvää – on siis opeteltava myös ottamaan vastaan ja avaamaan sydämensä maailmalle, koska sillä todellakin on paljon annettavaa. Sekä hyvää että ei niin mieluista, mutta yleensä enemmän hyvää. Ja vaikka kalenteri on aamusta iltaan täynnä kaikenlaista, yritän tänä vuonna kuitenkin olla itselleni vähän armollisempi siinä, että kaikkea ei aina tarvitse tehdä niin kovin täydellisesti ja perusteellisesti. Luulen, että oikeastaan kaikki, mistä tällä hetkellä huolehdin, menisi paljon paremmin, jos lakkaisin kannattelemasta ja kontrolloimasta niitä niin kovasti. Ja koska ainakin itse nautin myös koulusta tosi paljon ja tykkään siitä, että ympärillä on oikeasti paljon elämää, tarvitsisin vain muutaman lisätunnin jokaiseen päivään, niin arki olisi aika täydellistä.
Kalenterin täyttäminen houkuttelee ehkä myös siksi, että kiireessä ei ehdi niin kovasti huolehtia asioista. Vaikka elämässä olisi kaikki hyvin, aina löytyy asioita mistä huolehtia, vähintään siitä, että mikään ei oikeastaan koskaan ole varmaa. Varsinkin tällä hetkellä, kun en tiedä tulevaisuudesta periaatteessa yhtään mitään, olisi hyvä oppia elämään hetkessä, sillä epätietoisuus voi olla samalla ihanaa ja aika raskasta, riippuen siitä mihin energiansa laittaa. Ei pitäisi ajatella liikaa, elää vaan hetki kerrallaan, mutta se on yksinkertaisuudessaan aivan todella monimutkaista. Se, mitä kannattaa ehdottomasti tehdä silloin kun on paljon asioita, jotka eivät vielä ole järjestyneet tai jotka ovat jollain tavalla epävarmoja tai kesken, on rukoilla. Olen oppinut tämän koulun aikana rakkaan ystäväni opettamana myös rukoilemaan ääneen ja luottamaan siihen, että Jumala pitää minusta huolen ja että hänellä on minulle hyvä suunnitelma, josta minun ei kuulu vielä tietää yhtään mitään. Joten, jos tässä vuodessa on mitään, mitä epäilet tai pelkäät, se järjestyy kyllä, koska Hänellä on meille kaikille suunnitelma – kaunis suunnitelma, jota ei tarvitse epäillä. Meidän kaikkien eteen tulee paljon sellaisia mahdollisuuksia, joita emme vielä voi mitenkään kuvitella tai joista emme vielä tiedä yhtään mitään. Mutta se on kaikki osa matkaa, suurempaa kokonaisuutta, joka jossain vaiheessa ehkä näyttäytyy jonkinlaisena loogisena jatkumona - tai sitten ei. Välillä on kuitenkin hyvä pysähtyä ihan vaan kuuntelemaan, minne elämässä juuri tällä hetkellä ehkä johdatetaan, vaikka olisikin menossa vuorokauden ympäri. On nimittäin upea tunne, kun asiat yhtäkkiä vaan järjestyvät, silloinkin, kun ne aluksi vaikuttavat romahtavan kaikki yhtä aikaa koko maailman valtavalla painolla. Tämä hetki on kuitenkin aina vain tämä hetki. Se ei ole totuus siitä, mitä me ollaan tai mitä meistä tulee, eikä yhtään mistään muustakaan. Mutta siitä on lupa nauttia ja siinä on lupa elää juuri niillä voimavaroilla, joita meillä juuri sillä hetkellä on.
Tällä hetkellä minulla on siis paljon odotettavaa – paljon unelmia ja paljon mahdollisuuksia. Samaan aikaan tulevaisuus pelottaa, jännittää ja ahdistaa, mutta samaan aikaan luotan siihen ihan täydellä sydämelläni. Tiedän, että jotain kaunista on tulossa, en vain tiedä milloin ja millä tavalla. Mutta, tällä hetkellä kaikki on hyvin, ja haluan nauttia siitä <3
Saa taas jakaa ajatuksia kaikesta – millaisia ihania asioita teille on tapahtunut?
Ihanaa, elämän- ja rakkaudentäyteistä vuotta kaikille,
Marika
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti