Kesäfiiliksiä

 

Tässä postauksessa kerron vähän kesästäni, siitä mitä minulle kuuluu ja mitä kaikkea kesällä tapahtui. Tapahtui paljon. Todella paljon. Tähän kesään on siis mahtunut paljon tunteita, ihmisiä, kokemuksia ja ajatuksia. Koulun lopussa kesä ei innostanut yhtään, mutta tämä on lopulta ollut ihan hyvä kesä ja on paljon asioita, joista voin olla tosi kiitollinen. Välillä elämä on tuntunut ihanalta, välillä ei ollenkaan, mutta olen yrittänyt nauttia kuumista kesäpäivistä (joita on ollut ihan hurjan paljon!), uimisesta, ystävistä, perheestä ja kesäretkistä niin paljon kuin olen voinut. Kesä meni lopulta aika nopeasti, vaikka se samaan aikaan tuntui ikuisuudelta. Kiitos kaikille teille, jotka teitte tästä kesästä kauniin. Kiitos ystävät että välitätte ja kuuntelette ja jaksatte olla kanssani. Kiitos perheelleni kaikesta mitä aina olette valmiita antamaan. Ja kaikkein suurin kiitos rakkaalle siskolleni, jota ilman tämä kesä ei olisi tuntunut yhtään miltään. 

 

Olin koko kesän töissä heti koulun lopusta lähtien, samassa paikassa kuin edellisvuonna. Olin onnekas, että sain töitä, ja että minulla oli aivan valtavan sydämelliset työnantajat. He olivat heti varanneet minut rekrytointijärjestelmästä ja ottivat minut vastaan niin iloisesti, että siitä tuli tosi hyvä mieli. Siivosin siis kesän toimistoja ja teollisuushalleja Hyvinkäällä. Siivoaminen on ihan kivaa, kun on koko ajan tekemistä, mutta aamuherätykset neljän jälkeen alkoivat aika pian väsyttää. Jossain kohtaa päivää väsymyksen unohti, mutta keskittymiskyky ja muisti kärsi, enkä oikein saanut päivisin, ainakaan omasta mielestäni, tarpeeksi paljon asioita aikaiseksi. Olen siis nukkunut tosi vähän – aivan liian vähän. Loppukesästä olen nukahdellut terassin matolle, voinut pahoin ja ollut ajoittain todella väsynyt. Pidin yhden vapaan viikon, mutta vietin siitä puolet tanssileirillä ja puolet Yhdysvalloista asti tänne matkustaneen ystäväni kanssa. Olin myös viikon sairaslomalla stressiperäisen nokkosrokon ja kuumeen takia. Silloin tuntui, että keho sanoi itsensä irti, mutta niin sitä vaan sitten jaksoi taas. Sairasloman jälkeen tein töissä entistä enemmän kaikkea ylimääräistä, koska en halunnut kokea olevani huono työntekijä. Kesätyö on siis ollut iso osa arkeani, ja olen suurimmaksi osaksi myös nauttinut siitä, vaikka se on kieltämättä vienyt jonkin verran voimavaroja.

Minulle oli tärkeää viettää kesällä paljon aikaa perheen ja isovanhempien kanssa. Aamuyöstä tehty työ ei onneksi vienyt (tavallaan) päivästä niin paljon aikaa, kun työpäivä loppui jo puolenpäivän aikaan. Myös siskoni teki aamuvuoroa ja äidillä ja isällä oli lomaa, niin ehdittiin tehdä paljon asioita yhdessä. Etenkin siskoni kanssa ollaan tehty kaikki yhdessä, niin kuin aina ennekin. Ollaan uitu paljon järvessä, oltu mökillä ja tehty pyöräretkiä. Ollaan käyty usein ulkona syömässä, veneilty ja luettu kirjoja auringonpaisteessa. Ollaan oltu koko ajan menossa, ja kun miettii taaksepäin, olisi sen kesän vähän rauhallisemminkin voinut ottaa. Nyt kun myös siskoni muuttaa pois kotoa opiskelemaan eläinlääkäriksi, vanhempani jäävät kahdestaan. Edessä on siis iso uusi elämänvaihe meille kaikille. Loppukesästä ollaankin sisustettu siskoni asuntoa Viikissä, ja syksyllä tulee varmasti vietettyä aikaa myös Helsingissä. Olen niin innoissani hänen puolestaan! Hänestä tulee ihan varmasti maailman paras eläinlääkäri!

Ja minä pääsen pian taas tanssin pariin! Olen tanssinut kesällä ihan tosi vähän ja se on tuntunut pahalta, vaikka toisaalta opettajat myös suosittelivat kevään palautteessa ottamaan tanssista pientä taukoa. Olin Attituden kesäleirillä kesäkuun lopussa ja Kielo Dance Companyn workshopilla elokuun alussa. Heinäkuussa en tanssinut ollenkaan. Molemmat kurssit olivat todella hyviä, ja olen niin kiitollinen, että myös kesällä järjestetään ammattilaisille ja puoliammattilaisille kursseja. Joka kerta kun olen ollut tanssitunnilla, minulle on tullut tosi kova ikävä Kuopiota ja koulua, enkä malta odottaa, että syventävien tanssiopinnot jatkuu taas pian. Tuntuu, että minulla on kesän univajeesta huolimatta ihan hurjan paljon energiaa tanssiin ja toivon kovasti, että voin kehittyä tanssissa vielä niin paljon lisää. Kirjoitan koulun alusta ja vuoden opinnoista myöhemmin, mutta kaikki kurssit vaikuttaa taas niin mielenkiintoisilta, että kalenteri tulee olemaan taas ihan täynnä kaikkea ihanaa.  

 

Kesällä tapahtui myös yllättäviä asioita. Juhannusviikolla tapasin ensimmäisen kerran ihmisen, jolle olen pitkään jutellut instagramissa. Hän halusi kovasti tavata minut, ja vietti sitten viikon meidän luonamme. Hän oli ehkä yksi maailman ajattelevaisimmista ja kilteimmistä ihmisistä, jonka olen tavannut. On hassua, millaisia asioita elämässä voi tapahtua. En olisi koskaan uskonut, että joku päättää matkustaa maailman toiselle puolelle vain nähdäkseen minut. Ajatus seurustelusta samaan aikaan vetää puoleensa ja pelottaa. Tuntuu todella kummalliselta, että joku voisi ikinä rakastua minuun, tai että minä olisin jonkun mielestä maailman kaunein ihminen. Hän matkustaa tänne Yhdysvalloista asti vielä uudestaan syksyllä. Osa minusta toivoo, että tämä toimisi, vaikka asumme niin kaukana toisistamme, osa minusta haluaisi heti luovuttaa, koska tuntuu, että aikani ei riitä mihinkään ylimääräiseen. Mutta katsotaan miten tässä käy. Ihmeellisiä ja epätavallisia asioita siis tapahtuu, mutta ehkä juuri se tekee elämästä jännittävää, että emme itse voi suunnitella ja kontrolloida kaikkea mitä elämässä saamme tai kohtaamme.

Kesällä olen käynyt paljon myös Helsingissä siskoni kanssa. Liityin heinäkuun alussa Herbalifen jäseneksi hänen kauttaan ja olemme käyneet aktiivisesti ystävämme järjestämissä kehonpainotreeneissä sekä muissa tapahtumissa Fredalla. Ne ovat tuoneet elämään paljon sisältöä ja olleet myös tärkeä osa arkea. Jos aktiivinen elämäntapa ja ihonhoito on lähellä sydäntä, myös minulta voi nyt siis kysellä tuotteista, jotka helpottavat ja tukevat sekä urheilijan arkea että yleistä kiireistä elämää ja terveellistä elämäntapaa. Olen itse käyttänyt ihonhoitotuotteita jo jonkin aikaa, ja voin todellakin suositella niitä. Ne ovat tehneet ainakin minun iholleni ihmeitä. Nyt olisi tarkoituksena käyttää säännöllisemmin myös proteiinipitoisia urheilutuotteita, joissa ei ole samalla tavalla lisäaineita kuin kaupan proteiinituotteissa. Suosittelen myös teitä kokeilemaan, jos hyvinvoinnin lisääminen omaan elämään tuntuu ajankohtaiselta :)  

Tämä kesä on siis sisältänyt paljon kaikenlaista. Tuntuu, että olen kesällä nähnyt paljon ihmisiä, sekä tuttuja että uusia – on ollut paljon aivan ihania kohtaamisia. Etenkin reissu Jyväskylään hyvän ystäväni Sofian synttäriviikonloppua viettämään jäi mieleeni ja sydämeeni. Kesällä olen ollut kiitollinen myös Vilnasta, jonka kanssa ollaan Karon kanssa saatu suunnitella ja tehdä kaikkea kivaa. Myös mökkiviikonloppu Veronikan ja Edwinan kanssa oli huippu ihana, ja uintiretki Anjan kanssa jäi mieleen. Ystävät on niin parhaita! Kaikkein eniten olen viettänyt aikaa Karon kanssa, enkä voisi olla kiitollisempi ihanasta siskostani. Tänä kesänä on ollut myös sukulaisjuhlia, ja on ollut ihanaa nähdä kaikkia pitkästä aikaa. Lisäksi olen uinut varmaan enemmän kuin koskaan, nauttinut lämmöstä, nähnyt monta auringonnousua ja maistanut uusia jäätelömakuja. Olen tehnyt retkiä luontoon, kerännyt marjoja ja käynyt pitkillä pyöräretkillä. Olen aloittanut monta kirjaa, lukenut niistä muutaman. Olen kirjoittanut, vähemmän kuin oli tarkoitus, mutta kuitenkin päässyt eteenpäin pitkässä prosessissani julkaista jossain kohtaa kirja. Olen tanssinut puutarhassa paljain jaloin, viettänyt tunteja ulkoporealtaassa, ajanut neljältä aamulla pyörällä pimeässä ja kuunnellut iltaisin lintujen konserttia.

 

 

Tämä kesä on lopulta ollut ihan hyvä. Erittäin tunteiden täyteinen, mutta monella tavalla opettavainen. Olen pohtinut paljon elämää ja sitä, mitä todella haluan. Olen käyttänyt ehkä kahdeksankymmentä prosenttia ajatuksistani unelmoimiseen ja ollut varmaan ajoittain vähän etäinen. Tuntuu hyvältä päästä takaisin kouluun, vaikka samaan aikaan tuntuu, että minun pitäisi ensin jotenkin palautua tästä kesästä. Odotan sitä, että saan taas tanssia ja oppia uutta, että ehdin nukkua aamulla pitkään (eli seitsemään), nähdä ihania tanssikavereita ja olla myös yksin, ihan vaan ajatella ja kirjoittaa muistiinpanoja aamukävelyillä. Odotan Karon koulun alkua ja sitä, mitä kaikkea ihanaa hän saa tänä vuonna kokea. En osaa edes sanoittaa, kuinka onnellinen olen hänen puolestaan. Nyt me molemmat saadaan opiskella sitä mitä rakastetaan kaikkein eniten. Toivon niin paljon, että elämässä voisi mennä nyt hyvin – sillä tavalla oikeasti hyvin. Niin, ettei tarvitsisi huolehtia liikaa (koska me ollaan siihen molemmat erittäin taipuvaisia), ja että opittaisiin suuntaamaan energia tärkeisiin asioihin ja keskityttäisiin niihin. Toivottavasti auringonpaiste jatkuu syksyyn, jos ei ulkona niin ainakin sydämessä. Koska kaikki on hyvin. Kaikki on ihan hyvin. Ja nyt alkaa uusi vuosi taas, uusine haasteineen ja mahdollisuuksineen. Toivon, että se kohtelee meitä kaikkia paremmin kuin koskaan.

Rakkaudella,

Marika