How much can be filled in a human heart

Tänään aion kertoa vähän tämän vuoden soolostani, jonka esitin tällä viikolla ensimmäisen kerran. Tämä soolo on sikäli muista teoksistani poikkeava, että olen tehnyt siihen sekä musiikin että koreografian itse, mutta minusta tämä soolo on aivan upea tapa liittää yhteen tanssi, kirjoittaminen ja elämänkokemus, ja uskon, että olen oppinut paljon uutta itsestänikin tämän prosessin aikana. Tietenkin aina löytyy parannettavaa, mutta tällä soololla haluan juuri ottaa kantaa siihen, kuinka vaadimme itseltämme usein paljon enemmän kuin mihin voimavaramme oikeasti riittävät. Sen vuoksi yritin myös olla vähän vähemmän kriittinen itseäni kohtaan tätä tehdessäni ja ehkä se auttoi, sillä tuntuu, että sain soolon todella nopeasti valmiiksi ja parasta oli, että rakastin sen tekemistä.

Sooloni nimi on How much can be filled in a human heart, koska sen kautta haluan ilmaista, kuinka paljon mahtuu yhteen ihmiseen ja kuinka erilaisia olemme, - ja miten hieno asia se onkaan. Tämän soolon avulla haluan saada jokaisen tuntemaan itsensä merkitykselliseksi ja arvokkaaksi. Toivon, että edes osa alkaisi oikeasti pohtia omaa elämäänsä ja sitä, tekeekö se juuri sinut onnelliseksi. Usein nimittäin hukkaamme omat arvomme, tai ainakin osan niistä, jatkuvaan kiireeseen ja suorittamiseen. Olen myös vahvasti sitä mieltä, ettei kauniita sanoja voi koskaan olla liikaa. Eikä kauniita tekoja ei voi koskaan verrata mihinkään materiaan. Se, että elää tässä ja nyt ja kunnioittaa kaikkia niitä, jotka ympärillämme yrittävät parastaan, muuttaa jo maailmaa. Jos jokainen olisi onnellinen ja tyytyväinen itseensä, maailmassa ei olisi sotia eikä kukaan olisi yksin. Usein juuri se, ettemme arvosta itseämme tarpeeksi, luo ympärillemme epärealistisen maailman siitä, kuinka kaikessa on yritettävä parastaan eikä mikään koskaan riitä. Eikä maailma oikeasti ole sellainen. Vain me itse päätämme, riitämmekö me itsellemme.  

Tällä soololla haluan siis sanoa, että jokainen on tarpeeksi arvokas tullakseen rakastetuksi. Kuulen usein sanottavan, että enhän minä kelpaa, en ole tarpeeksi taitava, älykäs, kaunis tai ainutlaatuinen. Ja minua tekisi niin mieli väittää vastaan ja sanoa, että sinä olet täydellinen juuri sellaisena kuin olet, että ilman sinua maailma olisi paljon onnettomampi, köyhempi ja tyhjempi. Toivon, että tämän soolon kautta jokainen voisi löytää itsestään jotain rakastettavan arvoista. En ole nimittäin tavannut vielä yhtäkään, joka ei ansaitsisi ystävää tai tunnetta siitä, että on tärkeä – merkityksellinen. Kukaan meistä ei ole epäonnistunut, vaikka kuljemmekin kaikki omaa tietämme, toiset ehkä vähän enemmän turvassa, toiset lähempänä maailmansa reunoja – omia rajojaan. Mutta se ei tee kenestäkään yhtään arvottomampaa. Olisi nimittäin kamalan surullista, jos osa meistä joutuisi koko elämänsä taistella tullakseen hyväksytyksi.

Olen aina halunnut muuttaa maailmaa ja tehdä siitä paremman, ja ehkä tämän soolon kautta joku löytää itsestään sen rohkeuden ja kauneuden, jota tämä ei koskaan ennen ole huomannut. Usein emme halua myöntää tai edes ajatella elämän rajallisuutta, mutta sitten luomme kuitenkin itse itsellemme jäykät rajat pelkäämällä sitä, mitä muut meistä ajattelevat ja keskittymällä siihen, minkälaisia meidän tulisi toisten mielestä olla. Voi kuinka paljon helpompaa jokaisen olisikaan arvostaa itseään, jos kaikki uskaltaisivat olla erilaisia ja kulkea omaa tietään. Tiedän paljon aivan valtavan upeita ihmisiä, jotka ovat todella ankaria itselleen ja vaativat itseltään paljon enemmän kuin mihin heidän voimavaransa oikeasti riittävät. Olen myös itse ylisuorittaja (niin kuin varmaan olette huomanneet), ja tiedän, kuinka vaikeaa on välillä vain olla tekemättä mitään ja silti tuntea itsensä tarpeelliseksi.

Myös se, miten selitämme epäonnistumisiamme, vaikuttaa siihen, kuinka arvokkaina itsemme näemme. Jos selitämme epäonnistumisia ulkoisilla ja tilannekohtaisilla syillä, on niitä paljon helpompi käsitellä ja hyväksyä. Tällä tarkoitan, että sinä et koskaan ole epäonnistunut ihmisenä, vaikka et saisi yhtä hyviä arvosanoja kuin joku toinen tai vaikka et jaksaisi yhtä paljon. Onkin tärkeää, että jokainen oppisi tunnistamaan omat vahvuutensa ja kykenisi keskittymään niihin. Nyky-yhteiskunnasta on tullut niin valtavan suorituskeskeinen ja välillä tuntuu, että lepo ja palautuminen on menettänyt kokonaan merkityksensä. Kaikki painavat täysillä siihen asti, että he lopulta uupuvat. Jokainen varmasti ymmärtää, että se ei ole oikein kenenkään kannalta, ja jopa rikkoo ihmisarvoja. Olen myös huomannut, että usein se, mitä minä näen toisissa, ei vastaa ollenkaan heidän omaa todellisuuttaan ja minusta se on hirvittävän surullista. Harvalla meistä lopulta on täysin realistinen käsitys itsestään.

Haluan maailmaan lisää rohkeutta, lisää luovuutta, vähemmän kritiikkiä ja enemmän teitä kaikkia – jokaista omana itsenään. Koska maailma on kaunis, jos sille uskaltaa avata silmänsä. Jokaisella on niin paljon mahdollisuuksia lähteä toteuttamaan omia unelmiaan. Omien rajojen kiertäminen on mahdollista ja usein juuri se, että emme usko itseemme, saa meidät epäonnistumaan ja usein kadotamme onnellisuuden juuri sen takia, että yritämme avata ovia, jotka ovat jo sulkeutuneet ja unohdamme kaiken sen, mikä on meille avoinna. Enkä minä ole mikään poikkeus, päinvastoin. Toivon, että kukaan teistä ei tee samoja virheitä kuin minä, vaan uskaltaa antaa myös itselleen anteeksi. Koska se, että keskitymme siihen, mitä meillä on, auttaa löytämään tästä hetkestä merkityksen. Se auttaa elämään hetkessä ja nauttimaan kaikesta siitä, mitä olemme pitäneet itsestäänselvyytenä.

Tuhlaamme usein valtavasti energiaa siihen, että stressaamme tulevaa ja sitä, mikä on jo tapahtunut, vaikka kaikella tapahtuneella on lopulta kuitenkin tarkoituksensa. Monet meistä aliarvioivat itsensä eivätkä sen vuoksi koskaan löydä maailmasta etsimäänsä. Usein myös puhumme itsellemme tavalla, jolla emme voisi koskaan puhua kenellekään toiselle, ja se on todella surullista. Sillä, miten kohtelemme itseämme ja sillä, millaisena itsemme näemme, on oikeasti vaikutusta siihen, kuinka paljon voimme vaikuttaa ympäröivään maailmaan ja kuinka hyvin tulemme elämässä pärjäämään. Ja tällä pärjäämisellä tarkoitan onnellisuutta, en materialistisia voimavaroja tai pitkää koulutusta. Muista, että sinulla on merkitystä ja sinä olet arvokas juuri sellaisena kuin olet. Sinun ei tarvitse muuttaa itseäsi muiden vuoksi eikä sinun tarvitse olla yhtään parempi ihminen tai ystävä. Sinun ei tarvitse miettiä, mitä kaikkea olisit voinut tehdä paremmin. Elä. Ole oma itsesi. Rakasta. Välitä. Koska sinä riität. Tänään, huomenna ja vielä vuosien päästä. Sinä olet tarpeeksi, ja sinä olet rakastettu ja tärkeä. Ainoa asia, joka sinun on etsittävä itse, on onnellisuus omasta itsestäsi.