Stressin vaikutukset kehoon

Tänään ajattelin kirjoittaa vähän stressistä, sillä tiedän siitä paljon ja se koskettaa monia tai oikeastaan meitä kaikkia. Stressi vaikuttaa äärettömän moneen asiaan ja liiallinen stressi vaikeuttaa monia kognitiivisia toimintojamme ja voi jopa lamauttaa täysin. Olen itse tuntenut olevani jotenkin erityisen stressaantunut nyt kesällä. Tämä johtuu osittain tulevista ylppäreistä ja seuraavan vuoden pohtimisesta, mutta myös siitä, että on niin paljon tehtävää, mutta mitään ei oikein tunnu saavan aikaiseksi. Usein stressi on myös alitajuista, emmekä välttämättä tiedosta olevamme täysin uupuneita. Tämän vuoksi myös monet psykosomaattiset oireet saatetaan liittää johonkin aivan toiseen asiaan, vaikka niiden perimmäinen syy on usein liiallinen stressi ja omien psyykkisten voimavarojen ylittyminen.

Kuten jo aiemmin totesin: stressi vaikuttaa kognitiivisiin toimintoihimme. Stressaantuneen on vaikea havainnoida ympäristöään ja hän kiinnittää helposti huomion omiin sisäisiin kokemuksiinsa, jolloin ajattelu ei ole yhtä laaja-alaista tai tehokasta kuin rentoutuneen ja positiivisen yksilön. Pitkäaikaisen stressin on myös todettu tuhoavan hippokampuksen soluja, mikä johtaa muistivaikeuksiin. Stressaantunut ei kykene ratakisemaan ongelmia rakentavasti eikä hän ole luova tai tuottelias. Stressaantuneen ihmisen on vaikea keskittyä ja hänen tarkaavaisuutensa on niin hajaantunut lukuisten ajatusten kesken, että hänen suorituskykynsä laskee voimakkaasti.

On kuitenkin huomattava, että lyhytaikainen eustressi eli hyvälaatuinen stressi parantaa suorituskykyä ja lisää sekä fyysisiä että psyykkisiä voimavaroja lisäämällä elimistön adrenaliinipitoisuutta. Toisaalta stressin jatkuessa pitkään veren kortisolipitoisuus nousee, mikä vaikuttaa juuri negatiivisesti hippokampukseen, työmuistiin, sydän- ja verenkiertoon sekä jopa hengityselimistöön. Jotkut sanovat, että stressi on elämän suola, ja toki elämässä täytyy olla myös haasteita, mutta nykyajan maailmassa aivan liian moni ylisuorittaa ja tuhoaa itseään liialla kuormituksella.

Stressiä ei välttämättä aina edes huomaa. Moni stressantunut tuntee itsensä jatkuvasti väsyneeksi, hänen on vaikea saada asioita tehtyä ja hän alkaa kontrolloimaan kaikkea. Stressi aiheuttaa myös suolisto-ongelmia, päänsärkyä ja erilaisia kiputiloja, jopa hermokipuja. Jos stressi on jatkunut tarpeeksi pitkään, mikään ei enää tunnu miltään. Myös asiat, joiden kuuluisi rentouttaa, tuottavat vaikeuksia eivätkä paranna olotilaa kuin ehkä hetkellisesti. Stressaantunut usein myös kyseenalaistaa oman ihmisarvonsa ja hänen itsetuntonsa on usein matala. Hän on ahdistunut ja ärsyyntyy pienistäkin asioista. Kun stressi jatkuu tarpeeksi pitkään, yksilö saattaa masentua tai lamaantua, sillä hän ei tunne omaavansa kontrollia omasta elämästään.

On myös todettu, että tietyt persoonallisuustyypit altistavat stressille. Ne, jotka pyrkivät tekemisessään täydellisyyteen ja ovat muita tunnollisempia ja ahkerampia, myös stressaavat enemmän. Onkin tärkeää tunnistaa omat rajansa ja oppia elämään omaa itseään kunnioittaen. Tämä on tietysti helpommin sanottu kuin tehty. Uskon, että myös jatkuva yksinäisyys on suuri stressinaiheuttaja monelle. Läheisissä ihmissuhteissa puhutaan mieltä painavista asioista eivätkä ne siten jää kuormittamaan mieltä. Myös yhteisöllisyyden ja suvaitsevuuden on todettu laskevan stressihormonien määrää, sillä yksilön ollessa hyväksytty, hänen ei myöskään tarvitse suorittaa jatkuvasti tulevansa hyväksytyksi.

Kaikilla on eri selviytymiskeinonsa stressistä. Moni rentoutuu liikkumalla, toiset luovalla toiminnalla, toiset puhumalla tuntemuksistaan. Onkin tärkeää oppia oma tapansa hoitaa itseään, vaikka se on vaikeaa ja vie aikaa. On pohdittava, mikä saa meidät ylisuorittamaan ja vaatimaan itseltämme niin paljon. Monia stressaantuneita ei kuitenkaan kiinnosta oma hyvinvointi. He näkevät sen usein menestymistä toisarvoisempana asiana eivätkä jaksa kiinnittää huomiota väsymykseen. Jokainen varmaan tietää, mihin tämä johtaa. On myös muistettava, että stressi kuormittaa koko elimistöä, sekä fyysisesti että psyykkisesti. Koska stressi on myös fyysinen rasitustila, kehomme voimavarat kuluvat nopeasti loppuun, jos psyyke on samanaikaisesti kuormittunut. Myös sosiaaliset suhteet saattavat kärsiä stressin seurauksena, sillä väsyneenä ei jaksa olla vuorovaikutuksessa ja moni stressaantunut kokee alemmuudentunnetta ja itsearvostuksen laskua, mikä voi saada heidät vetäytymään toisten seurasta. Ystävyys, itselle tärkeiden asioiden tekeminen ja lepo kuitenkin parantaa olotilaa ja tekee elämästä taas vähän siedettävämpää. - Olkaa siis yhdessä, nauttikaa elämästä ja kunnioittakaa itseänne!

Kesäloma!

Aivan ensiksi, ihanaa kesälomaa kaikille! Tämä kevät on mennyt aivan hurjaa vauhtia ja kiirettäkin on ollut aika paljon, minkä vuoksi en ole myöskään ehtinyt pitkään aikaan kirjoittaa tänne mitään. Minulla on tosiaan vielä yksi vuosi lukiota jäljellä ja minua pelottaa jo nyt, kuinka tulen selviämään viimeisestä vuodesta kirjoituksien, pääsykokeiden ja muiden haasteiden parissa. Eilen esitin sooloni koko koululle, mikä oli todella jännittävää ja rohkeaa, ja muutenkin viimeiset viikot ovat olleet raskaat kisojen ja kokeiden parissa. Olin koulun jälkeen todella väsynyt, kun kaikki asiat oli lopulta hoidettu. Toisaalta vaikka viime vuosi oli äärettömän rankka ja kiireinen, siihen mahtui myös todella paljon hyviä hetkiä ja muistoja, joita en tule koskaan unohtamaan. Erityskiitos kuuluu Elementille, jossa olen viettänyt lähes jokaisen iltani tanssien aivan upeiden ihmisten kanssa. Ilman tanssin antamaa iloa ja voimaa tästä vuodesta ei olisi tullut mitään.

Lukuisten tanssikilpailujen ja -katselmusten ohella kevääseeni kuului siis myös ensimmäiset kirjoitukset. Aluksi olin pettynyt, sillä en aivan yltänyt tavoitteisiini ja etenkin englannin arvosana jäi ärsyttämään, sillä se jäi pisteen vajaaksi eximiasta. Toisaalta voin uusia sen sitten keväällä. Terveystiedosta tuli kuitenkin laudatur ja ranskasta eximia. Olen aina pyrkinyt tietynlaiseen täydellisyyteen ja minun on usein lähes mahdotonta riittää itselleni. Välillä on tosi vaikeaa hyväksyä omaa tasoa koulussa ja etenkin tanssissa, vaikka tiedän, että olen kehittynyt todella paljon ja tulen jatkuvasti kehittymään lisää. En ymmärrä, miksi omia saavutuksia on niin vaikea arvostaa. Usein sellaisessa maailmassa, jossa odotukset ylittävät suorituskyvyn, mikään ei enää oikein tunnu miltään. On vaikeaa olla ylpeä itsestään, jos tietää pystyvänsä parempaan.

Tuntuu oudolta, että kesä ja loma alkaa, kun on koko vuoden noudattanut minuuttiaikataulua, eikä ole ehtinyt yhtään jäädä pohtimaan elämää tai tulevaisuutta. Tavallaan kiire myös peittää alleen paljon sellaista, mitä ei yksinkertaisesti uskalla tai halua kohdata. Tietysti myös kesällä on paljon tehtävää, sillä yo-kokeisiin lukeminen ja tanssidiplomin tutkielman tekeminen vie aikaa. Se ei kuitenkaan tunnu samalta kuin arki. Kesällä menen myös tanssileirille ja erilaisille tiiviskursseille. Kaipaan jo nyt tanssia, vaikka loma ei ole vielä kunnolla alkanut! Toivon kuitenkin, että ehdin pitkästä tai todella pitkästä aikaa rentoutua ja tehdä niitä asioita, joita en ole ehtinyt tehdä koko vuonna, kuten kirjoittaa uutta teostani. Olen huomannut, että myös luovuus kärsii kiireessä. Kesällä olisikin tärkeää, että oppisin paremmin hallitsemaan ja sietämään stressiä, sillä minulle tuli äärettömän huono olo esimerkiksi yo-kokeissa, joissa stressilukemat olivat äärimmillään. Myös niistä palautuminen vei oikeasti aikaa.

Haluan myös kannustaa kaikkia etsimään omaa minuuttaan ja kaikkea sitä, mitä elämältä haluaa, sillä omien tavoitteiden tiedostaminen tekee niiden saavuttamisesta paljon helpompaa. En ehkä ole paras esimerkki siitä, miten itseään kannattaa kohdella, mutta epäonnistumisetkin ovat tärkeitä - ilman niitä emme tietäisi omia arvojamme emmekä ehkä osaisi arvostaa kaikkea sitä, jossa onnistumme. Ne tekevät meistä vahvoja ja rohkeampia ja niiden avulla löydämme uusia tapoja toimia ja hyväksyä itsemme. Tänä vuonna etenkin tanssikisoissa olen saanut tehdä hurjasti töitä pettymysten eteen, sillä vaikka kuinka halusin, en sijoittunut soolollani kertaakaan ja välillä se sattui. Toisaalta se sai minut aina myös yrittämään kovemmin ja sen tahdonvoiman avulla myös pystyin parempiin suorituksiin ja kehityin enemmän, - en vain tanssijana, mutta myös ihmisenä. Se on aina tärkeää.

Ihanaa kesän alkua kaikille! Rentoutukaa ja olkaa onnellisia ja ylpeitä kaikesta siitä, mitä olette saavuttaneet ja ennen kaikkea itsestänne!

- Marika