Tanssiminen on rakkautta

Tässä postauksessa ajattelin kertoa tanssin merkityksesta elämässäni. Tanssiminen ei ole vain kovaa treenaamista, vaan myös sitä, että oppii ilmaisemaan itseään ja luomaan jotain uutta. Minulle lähinnä sydäntä on aina ollut nykytanssi ja baletti sekä nyt uutena lajina lyrical. Baletti on minulle ehkä luontevinta ja teen nyt ensimmäistä balettisooloani Giselle-variaatiosta huhtikuussa pidettäviin kisoihin. Tanssijana olen todella motivoitunut ja luova. Haluan oppia uutta ja rakastan koreografioiden tekemistä. Tanssiessa unohdan oikeasti kaiken muun, mikä tekee siitä täydellisen tavan rentoutua pitkän koulupäivän jälkeen. Se, että antautuu musiikin vietäväksi ja oppii jotain itsestään, on suuri osa tanssimisen nautintoa.

Treenaamista on kuitenkin paljon, varsinkin jos tanssia haluaa harrastaa tavoitteellisesti. Itse olen yrittänyt pitää ainakin sunnuntain ja yleensä myös keskiviikon lepopäivinä. Maanantaisin minulla on aamulla balettia ja illalla akrobatiaa, lyrical jazzia ja show-tunti. Tiistaina oheistunti jumps & turns sekä balettia ja kärkitossutekniikkaa. Keskiviikkoisin lähden välillä treenaamaan omia sooloja ja käytän ehkä enemmän aikaa venyttelyyn. Torstaisin päivällä on koulun tanssilinjan tunti, jonka sisältö vaihtelee, mutta tällä hetkellä se on useimmiten balettia. Illalla on sitten pidempi nykytanssitunti. Perjantaina on tanssilinjan nykytanssi/balettitunti sekä illalla street. Lauantaisin treenaan tällä hetkellä disco/commercial -koreografiaa ja sunnuntaina on sitten virallinen vapaapäivä. Viikonloppuna tykkään kuitenkin lenkkeillä varsinkin, jos aurinko paistaa. Sunnuntaina teen yleensä enimmäkseen koulutehtäviä ja viikolla jääneitä rästitöitä pois alta.

Nyt enemmän siitä, miten kiinnostuin tanssimisesta ja mitä kaikkea olen rakkaan harrastukseni eteen tehnyt. Aloitin tanssimisen joskus 12-vuotiaana, mitä monet pitää aika myöhäisenä. Aluksi minulla oli vain tunti tai kaksi viikossa, mutta sitten kiinnostukseni tanssimiseen kasvoi, kun menin yläkouluun ja huomasin, että tanssiessa pystyn oikeasti rentoutumaan ja olen siinä itse asiassa aika taitava. Suurimmaksi haaveekseni nousi pääseminen tanssilinjalle. Kolmen vuoden tavoitteellisen treenaamisen jälkeen hain ensimmäisenä vaihtoehtonani Sibelius-lukioon, sitten Vaskivuoreen tanssilinjalle, sitten Kallioon ja sen jälkeen Järvenpään lukion tanssilinjalle ja viimeisenä Hyvinkäälle tavalliseen lukioon. Keskiarvoni oli 9.8, joten minulla oli kovat odotukset lukioon pääsemisestä. Kun tulokset vihdoin julkaistiin, huomasin harmikseni, etten ollut päässyt kolmanteen ensimmäiseen vaihtoehtoon, enkä edes Järvenpään tanssilinjalle, vaan yleislinjalle. Olin tosi pettynyt itseeni ja se kesä tosiaan meni aika lailla itkien, mutta päätin kuitenkin yrittää seuraavana vuotena uudelleen. En halunnut pitää välivuotta, vaan lähdin Järvenpään lukion yleislinjalle ja tuplasin kaikki tanssituntini. Hain myös koulutusryhmään, mutta sekin yritys torjuttiin. Voin rehellisesti sanoa, että se oli yksi rankimmista vuosista, jonka olen elänyt. Myös itsetuntoni kärsi valtavasti. Työstin uutta pääsykoesooloa varmaan 7 kuukautta ja pääsin lopulta Järvenpään lukion tanssilinjalle. Pääsin myös toisen tanssikoulun koulutusryhmään. Olin iloinen, mutta samaan aikaan todella väsynyt. Palautumiseen meni koko kesä eikä sekään tainnut riittää. Tänä vuonna olen ottanut tosi paljon tanssitunteja, mutta ihan hyvin olen lopulta jaksanut. Olen myös saanut ihan yksityisopetusta, mikä on ollut ihan superhienoa!

Tanssimisen tai minkään muunkaan unelman seuraamisesta ei siis koskaan kannata luopua, jos se on oikeasti jotain, mitä rakastaa tehdä ja mistä nauttii! Toivon, että tarinani tsemppaisi edes jotain nuorta tanssijaa tai unelmoijaa vaikeina aikoina yrittämään uudelleen välittämättä muiden mielipiteistä ja odotuksista. Kannattaa myös muistaa, että elämän ei kuulu olla helppoa ja etteivät asiat vain tapahdu, vaan että meidän on itse tehtävä töitä niiden eteen.

Ihanaa, tanssintäyteistä viikkoa kaikille!

Marika

Minusta ja uudesta blogistani

Hei kaikki kiinnostuneet!

Ensimmäisessä postauksessa kerron vähän itsestäni ja siitä, mitä aion tähän blogiin kirjoittaa. Olen toisen vuoden opiskelija Järvenpään lukiossa tanssilinjalla. Elämääni kuuluu äiti, isä, pikkusisko, koira ja hurjasti tanssimista. Tanssin tällä hetkellä noin 14 tuntia viikossa. Tämänhetkiset tanssilajini ovat baletti, nykytanssi, show, lyrical jazz ja street sekä oheistunteina jumps & turns ja akrobatia. Osallistun pian Performing arts -kisojen karsintoihin nykytanssisoololla ja teen variaation Giselle-baletista Hyvinkään moves-tapahtumaan. Kisoja ja esityksiä tulee olemaan myös ryhmän kanssa sekä Hyvinkäällä että Järvenpäässä.

Luonteeltani olen todella huolehtivainen, vastuuntuntoinen ja hiljainen. Kasaan kuitenkin itselleni helposti aivan liikaa asioita, joiden alla joudun usein kovaan stressiin. Monilla lukiolaisilla tuntuu olevan ongelmia stressin kanssa, joten aion tehdä siitä vielä postauksia. Olen välillä hieman perfektionistinen ja pyrin aina tekemään kaiken mahdollisimman hyvin. Tämä on ehkä syy siihen, miksi koulu menee niin hyvin, vaikkei vapaa-ajalla ole lähes koskaan aikaa lukea. Vaadin siis itseltäni paljon - joskus ehkä vähän liikaakin. Lukion päätin kuitenkin käydä näljeen vuoteen juuri kiireen ja stressin vuoksi, mutta silti jokainen jaksoni on täynnä toinen toistaan mielenkiintoisempia kursseja.

Vapaa-aikani vietän siis yleensä tanssiessa, mutta välillä on kivaa vain lähteä kävelylle siskon ja koiran kanssa ja jutella kaikesta maan ja taivaan välillä. Kavereille tai kaunokirjoittamiselle ei ikävä kyllä ole tänä vuonna jäänyt oikeastaan lainkaan aikaa. Kesällä pyrin kyllä täyttämään nekin kolot elämästäni. Tanssimisen lisäksi käyn välillä uimassa ja salilla ja ilman salliessa juoksemassa. Urheilu on siis iso osa elämääni. Kirjoitan myös aina, kun minulla on siihen jonkinlainen inspiraatio. Olen julkaissut yhden kirjoittamistani kirjoista ja kesällä toivottavasti julkaisen viime vuonna valmistuneen runokirjani. Sekä kirjoittaminen että tanssiminen ovat minulle niin tärkeitä harrastuksia, joista saan hurjasti voimia arkeen, että suurin haaveeni on jo pitkään ollut tanssijan ja kirjailijan ura.

Tulevaisuus on silti edelleen mysteeri. Minulla on hyvin ristiriitaisia tunteita siitä, mihin hakisin lukion jälken. Mietinnän alla on kuitenkin lääkis, tanssi- ja teatterikoulu, psykologian opinnot ja biologian yliopisto. Tulen vielä kertomaan lisää tästäkin aiheesta, sillä se tuntuu olevan suuri askel monelle lukiolaiselle.

Tulen kirjoittamaan tänne aina, kun minulla on aikaa. Minulla on todella paljon jaettavaa tästä maailmasta ja elämästä, ja toivon, että mahdollisimman moni kiinnostuisi seuraamaan kehittymistäni  sekä tanssijana että ihmisenä. Blogini tulee olemaan aika lifestyle-tyylinen sekä täynnä vinkkejä ja kokemuksia siitä, miten vaikeinakin aikoina voi selvitä.

Terveisin,

Marika