Välillä elämä luo ihmeellisiä mahdollisuuksia, joita ei pysty oikein edes käsittämään. Tässä postauksessa kerron kuulumisia Norjasta ja kesän
seikkailuista Yhdysvaltoihin. En ole ihan super pitkään aikaan kirjoitellut tänne mitään,
vaikka minun on monta kertaa pitänyt. Jollain tavalla onnistun aina luomaan
itselleni jonkinlaisen kiireen, tai sitten en vaan saa aikaiseksi kaikkea mitä
haluaisin tehdä. Elämäni on myös muuttunut aika paljon ja nopeasti, niin välillä on tuntunut, ettei minulla ole tällä hetkellä sanoja kirjoittaa kaikesta, vaikka sydämellä olisi kuinka asiaa. Mutta tässä postauksessa kerron vähän kesän kohokohdista,
siitä millaista opiskelu Khiossa on ollut ja millaista on asua Norjassa.
Kesä meni yllättävän nopeasti matkustellen ja
auringonpaisteesta nauttien. Vietin kesän aikalailla reissaten. En siis
purkanut matkalaukkua kokonaan kertaakaan, kun olin aina välillä vanhempien
luona Hyvinkäällä tai mökillä Heinolassa, ja välillä Helsingissä Terrelin
luona. Hän siis vuokrasi kesäksi asunnon Jätkäsaaresta. Asunto oli todella
ihana ja lähellä kaikkea, joten teimme siellä kaikenlaisia retkiä sekä pitkiä
kävelyitä kauniisiin paikkoihin. Käytiin kesällä uimassa oikeastaan joka päivä
ja usein ajettiin sähköpotkulaudoilla pitkin tyhjiä katuja jo kuudelta aamulla
(ollaan molemmat todella aamuihmisiä). Kesän kohokohta oli ehdottomasta matka Yhdysvaltoihin.
Kerron siitä enemmän postauksen lopussa. Arkansasissa tapasin paljon todella
ihania ihmisiä ja New Yorkissa pääsin katsomaan muun muassa Hamiltonin
Broadwaylla. Kesän alussa osallistuin myös vapaaehtoisena Kuopio tanssii ja soi
-tapahtumaan. Tuntuu, että koin ja näin kesällä niin paljon, etten mitenkään
voi sanallistaa kaikkea sitä tähän. Mutta oli ihana kesä – hektinen ja
elämäntäyteinen, mutta nautin siitä kovasti. Oli todella hyvä päätös olla
menemättä töihin tänä kesänä ja tehdä muita juttuja, vaikka taloudellisesti se
olisi tietysti ollut järkevää, etenkin kun Norjassa kaikki on ihan hurjan
kallista, mutta ehkä ensi kesänä sitten. Ja ainakin itse uskon siihen, että kaikki järjestyy kyllä aina,
vaikka välillä ajattelisi sydämellä aivojen sijaan (minä teen sitä ehkä vähän liiankin usein). Ainoa asia, mitä jäin kesässä vähän kaipaamaan, oli yhteiset hetket siskoni kanssa, sillä hän vietti lähes kuukauden Afrikassa villieläimiä hoitamassa. Oli kuitenkin upeaa, että hänkin pääsi matkustamaan ja kokemaan niin upeita juttuja. Mutta kesä oli hyvä ja tällä kertaa oikeasti nautin siitä.
Elokuun puolessa välissä muutin Norjaan. Pääsin tänne
vaihtoon Khioon, joka on yksi Pohjoismaiden ja ehkä Euroopankin parhaista
kouluista. Ihmettelen välillä vieläkin, että miten ihmeessä he valitsivat juuri
minut. Mikä teki minun hakemuksestani niin erityisen, kun maailmassa on niin
paljon huippu hyviä tanssijoita? Khioon otetaan siis vain yksi
vaihto-opiskelija opintolinjaa kohden ja valinta tehtiin videokoosteiden
perusteella. Hakijoita oli myös Euroopan ulkopuolelta. Nykytanssin puolella on Italialainen tyttö ja balettiin ei valittu
ketään. Minä opiskelen täällä jazzia, mikä on ihanan monipuolista ja kehittävää,
sillä jazzlinjalla juuri tanssitekniikan opetus on ihan huippuluokkaa. Päivät
koostuu lähinnä tanssitreeneistä. Meillä on aina kolme 90min tanssituntia
päivässä ja viimeinen tunti on yleensä joko kehonhuoltoa, joogaa, laulua (meillä
on siis kuorotreenit kerran viikossa) tai teoriaa. Teoriatunneilla ollaan
käsitelty tanssin estetiikkaa, ryhmädynamiikkaa ja muita mielenkiintoisia
aiheita. Tunnit ovat olleet norjaksi, mutta olen ymmärtänyt niitä yllättävän
hyvin, sillä ymmärrän ruotsia lähes täydellisesti, vaikka oma tuottaminen on
välillä vähän haastavaa. Olen kuitenkin yrittänyt keskustella parhaani mukaan ruotsiksi,
sillä norjalaiset ymmärtävät sitä ihan yhtä hyvin ja myös osa oppilaista on
ruotsalaisia. Kieli ei siis ole ollut yhtään niin suuri ongelma kuin mitä
aluksi kuvittelin. Lisäksi vaihto-oppilaille tarjotaan norjankielen kurssi, johon
varmaan osallistun myös. Se on tosin kaksi kertaa viikossa kolmen tunnin
jaksoina, joten päivät tulevat olemaan pitkiä. Mutta luulen, että ehdin oppia kielen ihan hyvin opiskelun aikana.
Koulu todellakin on tasokas. Etenkin jazz on ollut haastavaa, vaikka harjoitteet ovat ihan todella hyviä ja monipuolisia. Tunneilla tehdään paljon tekniikkaa, mutta jokainen tekniikkasarja on ihanan tanssillinen ja oivaltava. Harjoitteet ovat pitkiä, mutta niitä toistetaan niin paljon, että kaikki varmasti oppii muistamaan jokaisen yksityiskohdan. Tunneilla myös vaaditaan sitä, että yhdistelmät napataan nopeasti, eikä opettaja tee niitä montaa kertaa mukana. Loppukoreografia on ollut aika yksityiskohtainen ja nopea, ja välillä minun on ollut pakko jäädä koulun jälkeen harjoittelemaan, että olen pysynyt muiden tahdissa. Meillä on jazzia melkein joka päivä ja oikeastaan joka päivä alkaa jonkinlaisella vatsalihastreenillä, sillä maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin meillä on yhteinen power core -hetki, jonka baletinopettaja Martin pitää. Lisäksi jazzin aamutunnit alkaa aina vatsalihasharjoitteella. Balettia on kolmesti viikossa. Baletissa olen pysynyt hyvin mukana. Opettaja on tosi ammattitaitoinen ja antaa paljon korjauksia kaikille, mikä on tosi kiva. Nykytanssia on myös kolmesti viikossa. Nyt olemme tehneet Gaga-tekniikkaa. Opettaja on siinäkin todella huippu, ja liiketutkimus on tuonut jo nyt aivan uusia ulottuvuuksia omaan tekemiseen. Lisäksi meillä on kolmesti viikossa street -tanssia, tällä hetkellä hip hoppia. Se on minulle todella haastavaa, mutta samaan aikaan tiedostan, että monipuolinen kehittyminen tanssijana vaatii monipuolista tanssitaustaa. Ja myös hip hopin opettaja on ihan todella taitava ja kannustava.
Heittäytymistä ja oman mukavuusalueen ulkopuolella työskentelyä vaaditaan siis paljon, mutta olen siitä huolimatta nauttinut tanssitunneista ihan suunnattomasti. Etenkin jazzista olen jo nyt saanut niin paljon uutta, etten malta odottaa syksyn jazz-tunteja. Samaan aikaan minusta on kuitenkin tuntunut, etten ole tarpeeksi hyvä tai taitava, ja jotenkin pelkään jatkuvasti, että opettajat huomaavat tehneensä jonkinlaisen virheen valitessaan minut kouluun, joka on täynnä ihan huippuluokan tanssijoita. Valmiita tanssijoita, jotka pystyvät oppimaan mitä tahansa ja tekemään siitä kaunista. Ja sitten on minä, joka on vielä jossain matkanvarrella. Päivät ovat siis olleet aika kuormittavia, kun joudun sekä keskittymään kieleen niin että ymmärrän jotain, että tekemään kehollisesti parhaani jokaisella tunnilla. Joka salissa on myös ikkuna, josta muut opettajat voivat katsoa oppilaita ja seurata tunteja. Myös se luo välillä omalla tavallaan paineita, kun omaa tekemistä jatkuvasti jollain tavalla arvioidaan. Tämä on kuitenkin todella hyvä koulu ja arvostettu koulu, ja tulen varmasti kehittymään täällä tanssijana todella paljon, mutta helppo koulu tämä ei ole. Opettajat vaativat paljon ja taso on korkea. Mutta vaikka olen ehkä vähän muita jäljessä, tahdonvoimaa minulta on löytynyt aina, eikä sitä puutu nytkään.
Vaihdossa super ihanaa on myös se, että on saanut tutustua niin moneen uuteen ihmiseen. Oppilaat ovat olleet todella mukavia ja luokka, jonka kanssa opiskelen, on ihan huippu kiva! Olin myös kaikissa tutustumisjutuissa ykkösten kanssa, niin olen saanut työskennellä jo tosi monen upean ihmisen kanssa. Balettitanssijat ovat tosiaan kolme vuotta kaikkia muita nuorempia, ja suurin osa heistä on muualta kuin pohjoismaista. Jazz- ja nykytanssijat opiskelevat ensimmäisen vuoden yhdessä ja toisena vuonna linjat syventyvät omiin lajeihinsa. Nykytanssijoilla on paljon myös improvisaatiota ja kompositiota. Täällä on kuitenkin tosi hyvä ja kannustava ilmapiiri tanssijoiden kesken, ja moni viettää koululla paljon aikaa. Lisäksi täällä on kirjasto, saunat, kuntosali, oma fysioterapeutti ja kahvila. Myös studioita on tosi paljon, ja yleensä vapaa studio omalle treenille löytyy kyllä koulun jälkeen. Aamulla on haastavampaa löytää omaa tilaa, sillä moni tulee koululle jo tosi aikaisin lämmittelemään ja treenaamaan. Minulla on aika pitkä koulumatka, ja joudun kulkemaan sekä metrolla että bussilla päivittäin, mikä on hiukan kuormittavaa, mutta toisaalta hyvää aikaa soitella ystäville ja vastailla viesteihin. Päivät ovat kuitenkin venyneet aika pitkiksi ja usein olen vasta yhdeksän aikaan illalla kotona. Minulla ei kuitenkaan ole yleensä mikään kiire takaisin, sillä jaan asuntoni monen ihmisen kanssa, joten iltaisin koululla on ehkä enemmän tilaa kuin kotona. Tarvitsen iltaisin paljon omaa rauhaa ja tilaa, niin yleensä vähän välttelen kohtaamisia asuntolassa koulun jälkeen. Opiskelija-asuntola ei myöskään ole erityisen viihtyisä, vaikka se onkin kauniilla paikalla ihanan Sognsvann-järven vieressä.
Oslo on muutenkin kaunis kaupunki, ja on ollut ihana kierrellä ja kävellä ympäriinsä aina kun on ollut aikaa. Koulun kampus on ihan vesiputouksen vieressä ja siitä on lyhyt matka keskustaan. Olen myös oppinut kulkemaan julkisilla jo tosi hyvin, vaikka aluksi hyppäsin aina välillä väärään bussiin tai junaan. Minulla on vähän huono tapa hypätä ensimmäiseen vastaantulevaan bussiin varmistamatta että se menee oikeaan suuntaan, niin olen ollut eksyksissä useampaan kertaan. Lempipaikkani on koulun kampuksen lisäksi ehkä Oopperatalon takana oleva ilta-auringon paikka, johon pääsee kaunista siltaa pitkin. Täällä kaikki on myös jotenkin tosi puhdasta ja siistiä, ja keskusta on täynnä ihania puistoja, joista voi ihailla vuorimaisemia. Haluaisin kovasti lähteä patikoimaan jonnekin nyt kun on vielä lämmin, mutta viikonloppuisin keho on ollut sen verran väsynyt, etten ole uskaltanut lähteä, sillä haluan kuitenkin tehdä parhaani koulussa. Luulen, että keho kuitenkin tottuu pikkuhiljaa tähän treenimäärään, ja yritän nyt säännöllisesti tehdä jonkinlaista voimaharjoittelua myös, että pääsee kunnolla vauhtiin taas kesän jälkeen. Omat uudet rutiinit varmasti vakiintuu tässä pikkuhiljaa, vaikka yritänkin samalla elää hetkessä ja olla luomatta liikaa rutiineja päivään, niin kuin Kuopiossa tein. Kaikki jotka tuntevat minut hyvin, tietävät, etten ole kovin spontaani, vaikka pidänkin seikkailuista. Suunnitelluista seikkailuista.
Mutta siis kaiken kaikkiaan nautin kyllä koulusta täällä aivan todella paljon. Savonia on tosi hyvä koulu myös ja tavallaan ikävöin sitä, että opettajat tietävät ja tuntevat minut ja että on tuttuja rakkaita ystäviä, ja että ymmärrän kaiken mitä tunnilla sanotaan, mutta tällä hetkellä minun on juuri hyvä olla täällä ja tämä kokemus tuntuu tosi merkitykselliseltä ja tarpeelliselta. Välillä kesken tunnin silmiini nousee kyyneleet siitä, että saan olla täällä näiden ihmisten kanssa ja oppia niin paljon uutta. Osa minusta toivoo, että voisin olla täällä vähän pidempään ja olen kovasti yrittänyt miettiä, miten voisin jatkaa vaihtoa tai palata tänne takaisin. Vaihtoehtoja on aina ja olen varma, että se selkeytyy tässä syksyn edetessä. Mutta tämä on ihan huippu upea mahdollisuus ja olen kiitollinen siitä, että nämä ihmiset täällä näkivät minussa jotain, minkä he halusivat oppia tuntemaan paremmin. Ja että he näkivät minussa potentiaalin opiskella näiden tanssijoiden kanssa ja oppia huippu opettajilta. Koska onhan tämä nyt ihan super hieno mahdollisuus. Ja jotenkin tämä koko vuosi. On tapahtunut niin paljon kaikkea hyvää ja ihmeellistä, että ajatukset eivät ole oikein edes pysyneet tapahtumien perässä. Mutta odotan innolla syksyä – ihan kaikkea mitä se tuo tullessaan. Välillä meille avautuu mahdollisuuksia, joista emme olisi voineet koskaan edes unelmoida. Tiedän, että olen tehnyt ihan valtavasti töitä myös ja kehittänyt itseäni jatkuvasti jo monta vuotta, mutta silti. Ei siitä aina palkita näin. Tällä hetkellä saan olla todella kiitollinen monesta asiasta ja se on oikeasti tosi ihanaa.
Lupasin kirjoittaa tänne myös vähän kesästä. Kesän kohokohta oli matka Yhdysvaltoihin. En ole koskaan ennen käynyt USA:ssa, ja olen kiitollinen, että sain kokea ihanan reissun maahan, joka on aina jollain tavalla kiehtonut minua. Terrell oli suunnitellut kaiken etukäteen, ja vaikka minulle oli aluksi todella vaikeaa luovuttaa kontrolli tekemisistäni toiselle ihmiselle, se tuntui ihmeen vapauttavalta. Ja oli varmasti minulle ihan tarpeellista myös, sillä olen yleensä aina se, joka suunnittelee kaiken ja päättää kaikesta. Matkalla tapasin todella paljon uusia ihmisiä, ja kaikki olivat jotenkin todella ystävällisiä, avoimia ja sydämellisiä minua kohtaan. Sain myös monta kertaa kuulla, että olen todella kaunis, ja siitä tuli tosi hyvä mieli. Muutenkin ihmiset Yhdysvalloissa olivat ihan erilaisia kuin Suomessa. Kaikkia tervehditään kävelyllä, kaupassa joku saattaa yhtäkkiä tulla juttelemaan, ja ihmiset käyvät paljon ulkona syömässä ystäviensä kanssa. Vaikutin varmasti välillä tosi tylyltä, kun en aina osannut reagoida tai olin omissa maailmoissani, kun joku yllätti minut, sillä en ole tottunut sellaiseen. Olin myös parin viikon ajan niin sosiaalinen, että tarvitsin hetken aikaa vain itseni kanssa, kun tulimme takaisin, minkä jokainen kaltaiseni herkkä introvertti ehkä ymmärtää. Rakastan ihmisiä ja olen kiinnostunut kaikista ja kaikesta, mutta se myös kuluttaa omalla tavallaan. Hyvällä tavalla. Arkansasissa kävimme myös upealla vuorella, vaikka ulkona oli todella kuuma. Löysin aivan ihanan mekkokaupan ja loppuajasta meillä oli air bmb, jossa oli oma uima-allas. Lähinnä ajettiin kaikkialle, sillä ulkona ei voinut olla kauaa. Käytiin kerran pyöräilemässä vuoristoisella alueella ja pari kertaa oltiin juoksemassa. Maisemat olivat hienot – hyvin erilaiset kuin suomessa. Pääsin myös ensimmäiseen live-konserttiini. En ole aikaisemmin käynyt konserteissa ihan vain siksi, että minulla on niin herkät korvat, ja konsertit ovat niin täynnä ihmisiä, mutta tämä oli ihana kokemus, josta nautin todella paljon.
(kuvassa super suloinen Murphy)Arkansasista suuntasimme New Yorkiin. Lensimme sinne ykkösluokassa ja yövyimme hotellissa Wallstreetillä. Se oli aika luksusta! New Yorkissa kohokohtia oli Broadway show Hamilton sekä Cony Island, jossa oli aivan ihana hiekkaranta ja suuret aallot. Kävin myös yhdellä tanssitunnilla Broadwaylla, ja oli jotenkin siistiä nähdä tanssikulttuuria siellä. Käytiin katsomassa myös monia nähtävyyksiä, joista hienoin oli the Edge, josta näki koko New Yorkin. Aamuisin käveltiin Central Parkissa, iltaisin Time’s Squarella, ja oli jotenkin jännä ajatella, että niin moni ihminen oikeasti elää ja asuu siellä. On niin paljon, mistä voisin kertoa, mutta päällimmäisenä minusta tuntui siltä, että olisin elänyt elokuvassa. Suomi on kaunis maa ja arvostus Suomea kohtaan on vain kasvanut matkustellessa, mutta nautin ihan suunnattomasti siitä, että pääsen kurkistamaan ihan uusiin paikkoihin. Näkemään ihan uusia ihmisiä, ja sitä, millaista elämää he elävät. Omaa elämää voi tarkastella ihan uudesta perspektiivistä sen jälkeen, kun on vähän nähnyt maailmaa. On niin paljon mitä en vielä tiedä, niin paljon mitä haluan tietää ja mihin haluan tutustua lisää. Maailmassa on vaan niin hurjan paljon mahdollisuuksia meille kaikille. Vaatii ehkä vähän aikaa, muutaman unelman lisää. Muutaman unelman, joka menee rikki. Mutta jossain kohtaa tulee aina välillä sellainen tunne, että kaikki menee juuri niin kuin pitää. Ja nyt kaikki on hyvin. Kaikki on taas hetken tasapainossa. Seikkailut ovat sekä päättyneet että alkaneet – opettaneet uutta. Tällä hetkellä toivon, että minulla vaan olisi sanat, joilla kirjoittaa paremmin tästä kaikesta. Siitä kiitollisuudesta ja ihmeellisyydestä, mitä elämä tarjoaa. Niistä haasteista, joita oma menneisyys ja tulevaisuus ja kaikki sisältää. Elämästä. Kaikesta.
Mutta hetki kerrallaan. Me voidaan elää vaan hetken kerrallaan. Ja tällä hetkellä minun elämäni on Oslossa. Ja se on täynnä tanssia ja kauniita ihmisiä ja kohtaamisia ja unohtumattomia retkiä. Itsensä ylittämistä. Onnistumisia ja epäonnistumisia. Uudenlaisen tasapainon löytämistä, sillä tasapaino on aina löydettävä uudestaan, jos haluaa kasvaa. Ja tänä vuonna minä todella aion kasvaa ja kehittyä ja oppia niin paljon kuin vaan sydämeni pystyy ymmärtämään. Ja toivon sitä ihan kaikille teille. Toivon kärsivällisyyttä, rohkeutta ja rakkautta. Sitä, että myös jokainen teistä voisi saada onnen kyyneleet silmiinsä ihan vaan siitä, että saa joka aamu vaan antautua elämälle uudestaan ja oppia uutta. Oppia avaamaan silmät mahdollisuuksille sen sijaan että keskittyisi siihen mitä ei vielä ole saavuttanut.
Rakkaudella,
Marika
