Ihan ensiksi: On ollut
jotenkin ihanan vapauttavaa asua täällä Kuopiossa ja opiskella tanssia. Onhan
se koulu erilaista, kun odottaa innolla maanantai-aamua. Olen saanut tosi
paljon uusia työkaluja omaan tekemiseen ja nauttinut ihan jokaisesta tunnista.
Opiskelemme siis balettia, nykytanssia ja jazzia. Myös improvisaatiosta on välillä
kursseja. Näistä valitsemme toisen vuoden keväällä päälajin. Myös vaihtoon on
hyvät mahdollisuudet lähteä, ja se onkin koulussamme tosi yleistä. Koska
tutkinto on tanssinopettaja, opiskelemme tanssin lisäksi muun muassa pedagogiikkaa,
musiikkia, anatomiaa sekä kieliä. Tämän lisäksi teemme produktioita ja olemme
mukana toisten oppilaiden produktioissa. Meillä on myös vierailevia opettajia,
mikä on tosi hienoa. Uusilta opettajilta oppii aina niin paljon ja niin eri
tavalla, ja samoin oppii toisilta opiskelijoilta. Pääsemme myös esiintymään aika paljon, ja seuraavaksi aloitamme tekemään baletin repertuaareja, jotka esitämme marraskuussa.
Olen huomannut,
että tanssin ammattiopiskelu on ihan eri tavalla fyysistä kuin tanssin
harrastaminen vapaa-ajalla. Toki myös ammattikentällä työ tulee olemaan
fyysistä. Koska keho on tämän alan
tärkein työkalu, sitä on myös opittava kunnioittamaan ja kuuntelemaan. Itselleen
on siis oltava armollinen. Se on yksi niistä lukuisista asioista, joissa
minulla on vielä paljon opeteltavaa. Korkeakoulussa ja yksin asuessa on myös
osattava pitää huolta itsestään ja on hyvä opetella olemaan mahdollisimman
itsenäinen. On ollut tosi vapauttavaa tehdä kaikki päätökset itse ja olen
huomannut, että tarvitsen oikeasti aika paljon aikaa ihan vain itsekseni
olemiseen ja maailman pohtimiseen, mutta välillä sitä kaipaisi myös kuuntelijaa
kun tulee koulusta kotiin.
Kuopio
on oikeasti tosi ihana kaupunki. Ihmiset ovat ihan eri tavalla ystävällisiä ja
koulumme opettajat ja oppilaat ovat todella ihania ihmisiä. Jokaista
arvostetaan sellaisena kuin on ja kaikki otetaan aina mukaan, mikä on
mielestäni tosi upeaa. Tanssin koulutuksessa olemme muutenkin jatkuvasti
tiiviissä yhteistyössä ja meillä on kaikilla samat aikataulut, mikä on tehnyt
porukastamme myös nopeasti läheisen ja tiiviin. Koulu alkaa yleensä yhdeksältä
ja loppuu puoli viiden aikaan. Jokainen päivä ja viikko on kuitenkin ihan
erilainen ja päivän sisältö vaihtelee tosi paljon – se on ollut tosi ihana ero
lukioon. Käyn myös iltaisin baletti- ja nykyjazz tunneilla. Illalla jaksaa
harvoin enää tehdä mitään keskittymistä vaativaa, vaan läksyt jää aika usein
viikonloppuun. Luulen, että uuteen rytmiin totuttelu vie keholta jonkin verran
aikaa.
Kursseilla
saamme arvosanojen sijaan enemmän henkilökohtaista palautetta. Tämä on hyvä,
sillä arvosanasta ei koskaan tiedä, mitä sen takana on – millaisia ajatuksia,
epäonnistumisia ja toisaalta tunnustusta osaamisesta. Tanssilajeista saamme
arvosanat, mutta tanssiin kuuluu toisaalta myös vahva yksilöllinen ohjaus.
Läsnäolo on tärkeää, se, että osallistuu, kuuntelee ja kunnioittaa toisia. Se,
että etsii jatkuvasti uutta omasta tekemisestään ja vie eteenpäin itselle
olennaisia kehollisia prosesseja. Jokainen tuo ryhmäämme uutta ja mielestäni
onkin suuri vahvuus, että olemme kaikki erilaisia. Jokaisella on oma
tanssitausta ja omat vahvuudet sekä tanssijana että pedagogina. Vaikka olemme
viettäneet vasta vajaat pari kuukautta yhdessä, tunnemme toisemme hyvin ja
tunneilla on aina tosi hyvä ilmapiiri.
Päivät
ovat aika pitkiä ja täysiä, joten koti-ikävää en ole juurikaan kokenut. Koko ajan tapahtuu paljon ja olemme välillä viettäneet yhdessä iltaa myös porukalla.
Kuopiossa on nyt toinen kotini, vaikka onhan perheen näkeminen aina yhtä
ihanaa. Välillä olen tuntenut itseni tosi energiseksi, vaikka onkin tehty
paljon kaikkea – toisaalta olen välillä ollut illalla ihan poikki. Myös monilla
muilla keskittymiskyky ja energiataso on vaihdellut päivittäin ja viikoittain.
Nautin itse eniten aamutreeneistä, varmaan siksi että olen aamuihminen, mutta
myös siksi, että silloin ei ole vielä saanut vaikutteita mistään muualta, vaan
keskittyminen on helpompi suunnata itsensä aktiiviseen kehittämiseen. Tanssin
opiskelussa olennaista on myös jatkuva vuorovaikutus, mikä osaltaan myös vie
energiaa ja vaatii sitä, että antaa itsestään jotain tärkeää yhteiseen
tekemiseen. Lukiossa sulkeutui niin helposti omaan kuplaansa ja omaan
tekemiseensä – täällä oppimisen lähtökohta on aina jonkinlainen vuorovaikutus.
On kuitenkin hienoa, että oppii työskentelemään kaikkien kanssa ja tekemään uusia
asioita, koska eihän työelämässäkään kukaan pärjää yksin.
Olen
myös huomannut, että tanssinopettajan työssä vaaditaan heittäytymistä. On siis
tärkeää oppia luottamaan omiin kykyihin ja löytää omia vahvuuksia. Toisaalta
juuri heittäytyessä tulee esille myös omat heikkoudet. Niiden kehittämiselle on
mielestäni annettava aikaa. Kukaan ei ole valmis, ei ihmisenä eikä tanssijana,
vaan tärkeää on ymmärtää ja arvostaa prosessia – elää hetkessä, kehittää itseään
aktiivisesti, mutta kuitenkin niin, että tavoitteista ei koskaan tule
tärkeämpiä kuin itse matkasta. Voi myös mennä pitkiä aikoja, ettei positiivista
palautetta saa, joten sitä on opittava antamaan itselleen. Tällä alalla ei
kannata odottaa toisten hyväksyntää, koska jokainen tekee oman tutkimusmatkansa
taiteilijaidentiteettiinsä ja kehittyy omalla tavallaan omaa tahtiaan. Toki on
upeaa, jos oma osaaminen huomataan ja siitä saa tunnustusta, mutta on
tärkeämpää oppia huomaamaan se itse ja annettava itselleen aikaa.
Mutta
siis, olen oikeasti elänyt viime kuukaudet unelmaani. Olen saanut tanssia niin
paljon kuin jaksan, pysähtyä ihmettelemään auringonnousun kauneutta, mennä aikaisin
nukkumaan hiljaisuudessa. Samalla olen
itsenäistynyt ihan uudella tavalla, oppinut tuntemaan aivan upeita ihmisiä ja
tanssijoita – päässyt mukaan aivan uudenlaiseen maailmaan. Uskon vahvasti, että
unelmista tulee totta, kun jaksaa omistautua intohimolleen, kuunnella sydäntään
ja rohkenee hyppäämään kohti uutta. Elämämme helmet ovat usein kohtaamisia, uusia
suuntia tai syvempää itsemme ymmärtämistä. Olen varma, että tässä ammatissa
saan kokea näitä kaikkia – ja paljon. Tänne tultuani en ole epäillyt valintaani
hetkeäkään. Välillä elämä vaan vie mukanaan, päivät kiitää kovaa vauhtia ja oppii
uutta ihan huomaamattaan. Olen huomannut, että kauniita hetkiä on ihan
mielettömän paljon, syksyn värit, kohtaamiset, liike – ne pitää vain oppia
näkemään.
Kun
teette päätöksiä siitä, mihin lähdette opiskelemaan, seuratkaa sydäntänne,
intuitiotanne ja sitä, mikä oikeasti kiinnostaa ja mihin jaksaa keskittyä.
Elämä on pitkä ja siinä ehtii hankkia vaikka kymmenen eri ammattia. Mikään ala
ei ole toistaan parempi, eikä palkkatason tai yleisen arvostuksen tulisi
määrittää sitä, mihin tunnemme intohimoa. Maailmaa eivät muuta ne, jotka ovat
pyrkineet tekemisessään täydellisyyteen, vaan ne, jotka ovat tunteneet olevansa
läsnä elämässä, tehneet asioita, jotka ovat saaneet heidät tuntemaan
onnellisuutta ja tavanneet ihmisiä, jotka ovat herättäneet heissä syvää
kiitollisuutta. Olkaa avoimia, uskaltakaa, ja kuunnelkaa itseänne. Jokaiselle
avautuu kyllä ovet unelmiin – pitää vain uskaltaa avata omat siivet.
Tänä
vuonna haluan kokea mahdollisimman paljon uutta, olla välillä spontaani ja
oppia toisilta. Eniten haluan kuitenkin tanssia ja kehittyä paremmaksi
tanssijaksi, oppia uusia liikeratoja, tapoja tehdä, toimia ja opettaa sekä
syventyä hetkeen, liikkeeseen – elämään. Syksyn alku on mennyt ihan mielettömän
nopeasti, vaikka vielä on paljon myös edessä. Olen niin kiitollinen siitä, että
saan olla täällä ja elää tätä hetkeä. Elämä ei ole pitkä, eikä onnellisuus ole
ikuista. Nautitaan tästä, sekä yksin että yhdessä. En malta odottaa mitä nämä
vuodet tuo vielä tullessaan. Tällä hetkellä koko maailma on avoinna ja odottaa
tulevansa valloitetuksi.
Ihanaa
syksyä kaikille!
Jos
haluatte tietää jotain tarkemmin koulusta tai tanssista, niin saa laittaa
viestiä :)
- - Marika
