torstai 14. syyskuuta 2017

Keskellä arjen kiireitä

Pitkästä aikaa ehdin vihdoin kirjoitella tännekin!
Abivuosi on nyt sitten lähtenyt käyntiin kovassa touhussa ja kiireessä. Onneksi kirjoitan vasta keväällä ensimmäiset aineet niin ei kaadu kaikki nyt syksyllä päälle. Koulu on alkanut ihan hyvin, vaikka minulla onkin tässä jaksossa neljä reaalia ja yhteensä seitsemän kurssia, mikä on aika paljon. Kurssit on kuitenkin todella mielenkiintoisia. Etenkin biologian ja psykologian tunnit menevät hirvittävän nopeasti.



Välillä kuitenkin tuntuu, että vaikka kuinka tekee parhaansa, niin mikään ei riitä. Kaikki aika on käytettävä hyödyksi, että saa läksyt tehtyä ja jää aikaa vielä kokeisiin lukemiseen. Viikot ovat siis todella rankkoja eivätkä silmät meinaa välillä pysyä auki tunneilla, kun ei ole ehtinyt nukkua tarpeeksi yöllä. Tiedän, yöunesta ei saisi ottaa aikaa muihin asioihin, jotka sillä hetkellä tuntuvat tärkeämmiltä. Viikonloputkin menevät aika pitkälle läksyjä tehdessä, sillä viikolla minulla on kuitenkin sen 15 tuntia tanssia. Ja sitten kun tulee kotiin puoli kymmeneltä, niin aivot eivät oikeasti enää jaksa prosessoida suuria tietomääriä.

Olen huomannut, että jaksan paljon paremmin, jos ehdin välillä käydä ulkona raittiissa ilmassa tyhjentämässä mieltä. Muistikin on tosi kovilla kun on koko ajan jotain mietittävää ja tehtävää. Myös se, että syö terveellisesti vaikuttaa oikeasti jaksamiseen ja mielialaan. On tosin vaikea koota monipuolisia eväitä, jos joutuu mennä suoraan koulusta tanssitreeneihin, ja sittenkin ne pitää syödä junassa tai jossain muussa epämiellyttävässä paikassa. Sellaista se elämä kuitenkin on. Itse me lopulta päätämme, mikä on vaikeaa ja mikä helppoa. Kaikki on täysin asenteesta kiinni.

Tänä vuonna minulla on vähän hassusti maanantaisin kuusi tuntia tanssia putkeen, mikä on aika hurja viikon aloitus. Myös perjantait ovat rankkoja ja pitkiä. Toisaalta on ihan hyvä, että keskellä viikkoa ehtii tehdä enemmän, vaikka joka päivälle onkin jotain. Sunnuntain olen pyrkinyt pitämään vapaapäivänä, mutta en koskaan pysy täysin paikoillani. Tanssiessa kuitenkin unohtaa kaiken muun ja voi hetkeksi irrottautua tavoitteellisesta koulumaailmasta. Sitä todella kaipaa iltaisin.

Ensi viikolla alkaa sitten koeviikko!
Ihanaa syksyä kaikille ja iloa jokaiseen päivään - kyllä kaikki aina järjestyy, kun vain luottaa itseensä ja uskoo onnistumisiinsa!