Matkalla onnellisuuden siivin

Tänään ajattelin kertoa uusimmasta kirjastani ja siitä, mikä minua inspiroi kirjoittamaan. Kun toissapäivänä palasimme mökiltä, minua odotti ihana yllätys - seitsemän kappaletta vastapainettuja kirjoja! Tein ne paappani kanssa yhdessä omakustanteisesti, mikä tietenkin maksoi jonkin verran, mutta jos saan sen kustantajalle, kaikki tulee voittona takaisin. Kirjoitin siis kirjan kokonaan itse, mutta siskoni piirteli sivuille ihania, herkkiä kuvia, koska itse en osaa piirtää ollenkaan. Aloitin kirjan kirjoittamisen 15-vuotiaana, vuonna 2014. Sen nimi on Matkalla onnellisuuden siivin, ja se koostuu ajatelmista, jotka kertovat elämästä, onnellisuudesta ja pettymysten sietämisestä. Se on täynnä symbolisia ja abstrakteja, mutta kuitenkin täysin ymmärrettäviä ohjeita onnelliseen elämään ja itsensä hyväksymiseen.

Tähän mennessä kirjoittamistani kirjoista tämä on kaikkein lähinnä sydäntäni, sillä minulle itselleni on ollut todella vaikeaa hyväksyä itseäni - ja onhan se vähän vieläkin. Yritän kuitenkin katsoa elämää positiivisessa valossa, sillä ei kaikilla oikeasti ole kaikkea sitä, mitä minulla on - rakastava perhe, harrastus, opiskelupaikka ja perusterveys eivät oikeasti ole itsestäänselvyyksiä, vaan niitä tulisi kunnioittaa samalla tavalla kuin niitä harvinaisempia asioita. Kirjassani painotan siis sitä, että oman elämän voi hyväksyä, vaikkei se olisi täydellinen ja että jokainen tekee valinnoillaan muutoksia maailmassa.

Aloitin runojen kirjoittamisen heti opittuani kirjoittamaan ja pian runoista tuli ajatelmia. Niitä kirjoittaessani minusta tuntui, että olisin kyennyt muuttumaan sellaiseksi ihmiseksi, joka olen aina haaveillut olevani. Halusin muidenkin tuntevan samoin ja ajattelin, että maailmassa on miljoonia ihmisiä, jotka eivät hyväksy itseään tai jotka ovat ehkä menettäneet jotain tärkeää. Ainoa asia, mitä minä voin tehdä heidän auttamisekseen, on kirjoittaa. Haluan kaikkien tietävän, kuinka arvokkaita he ovat ja kuinka paljon he ansaitsevat rakkautta. Niin tämä kirja lähti alkuun. Välillä olin tosi inspiroitunut kirjoittamaan, mutta varsinkin viime vuonna, kun oli niin kova kiire ja stressi, kirjoitin tosi vähän. Tämä kirja oikeasti koskettaa kaikkia, ja olisin super onnellinen, jos kiinnostuitte siitä ja haluatte ostaa sen sitten, kun (toivottavasti) saan sen jollekin kustantajalle. Siinä saattaa kuitenkin mennä jopa kuusi kuukautta, joten pyydän kärsivällisyyttä. En haluaa antaa tätä ensimmäistä painosta kaikille, koska sitten sen kiinnostus vähenee niin paljon.

 

Olen aina rakastanut kirjoittamista, enkä muista koskaan erityisesti opetelleeni kirjoittamaan - teksti vain jotenkin tuli itsestään, suoraan sydämestäni. Jotkut ovat sanoneet sitä lahjaksi, mutta minä pidän sitä rentoutumiskeinona ja pakotienä upeaan sanojen maailmaan. Kirjoittamalla pystyn sanomaan kaiken sen, mitä tunnen ja mitä ajattelen. Kun kirjoitan, minusta tulee paljon voimakkaampi ja erityisempi kuin ilman sitä. Sitten taas esitelmien pitäminen ja puhuminen pelottaa minua valtavasti. Kirjoittaminen on niin helppoa verrattuna verbaaliseen ilmaisuun! Ehkä kirjoittamisesta on juuri siksi tullut minun keinoni ilmaista itseäni ja vaikuttaa asioihin - sanoilla on kuitenkin niin paljon voimaa.

Toivon, että tämä inspiroisi myös muita nuoria kirjoittamaan, sillä se on oikeasti palkitsevaa ja avartavaa. Opin koko ajan tulkitsemaan sekä muita että itseäni, kun kirjoitan. Eikä kirjan kirjoittaminen sinänsä ole vaikeaa, jos on inspiraatio ja idea kirjoittamiseen. Se tuo tukea myös koulussa pärjäämiseen ja toisten ihmisten ymmärtämiseen. Usein, kun alan kirjoittamaan, en edes tiedä, mitä paperille syntyy - se on vähän niin kuin lukisi kirjaa ja hyppäisi tarinan matkaan, joka kuitenkin tulee omasta sydämestä.

Tarinoiden täyteistä Heinäkuuta kaikille!

Marika