Kirjojen upea maailma

Hyvää juhannusta kaikille!

Tänään aion kirjoittaa kirjoista. Nyt kesällä ehdin lukemaan paljon enemmän kuin arkena, joten otan romaanien upeista maailmoista kaiken irti. Kirjojen avulla pääsee oikeasti hetkeksi pois todellisuudesta, sillä voi vain eläytyä niiden tarinaan ja tapahtumiin. Niistä myös oppii aivan uskomattoman paljon - ei vaan kirjoittamisesta, vaan myös katsomaan asioita toisten ihmisten näkökulmasta ja perspektiivistä. Jos kirjassa kuvaillaan hyvin henkilön olemusta, tunteita ja tavoitteita, tuntuu, että olisi itsekin tavannut uuden henkilön. 

Viime päivinä luin kaksi erityisen hyvää kirjaa: Siilen eleganssin ja Humisevan harjun. Jälkimmäinen on klassikko rakkaustarina kahden välinpitämättömän ja itsekkään henkilön, Catherinen ja Heathcliffin, välillä, jotka ovat eri yhteiskuntaluokista. Heidän rakkautensa on hyvin omalaatuinen, mutta samalla jotenkin pelottava, sillä heistä kumpikaan ei oikein osaa rakastaa. Kirjassa on surullista se, että juuri ne hyvät ja järkevät ihmiset joutuvat kärsimään noiden kahden rakastumisen vuoksi. Siilen eleganssi on minusta aivan upea klassikko, joka kertoo kahden täysin eri-ikäisen ja täysin eri maailmasta tulevan henkilön ajatuksista ja tunteista maailmaa kohtaan. Se on filosofisesti kirjoitettu, mutta silti jotenkin helposti ymmärrettävä. Päähekilöihin on myös helppo samaistua, sillä ajattelen itsekin asiat hyvin monimutkaisesti ja mietin usein elämän tarkoitusta. Ja siis suuri plussa siitä, että kirja on aivan uskomattoman hyvin kirjoitettu. Kerrankin en löytänyt yhtäkään kirjoitusvirhettä ja ne kaikki hienostuneet sanat tekevät kirjasta todella sivistyneen ja kauniin. Kirjailijan kirjoitustapa on ihailtava, ja se, miten päähenkilöiden ajatusten kulkua kuvaillaan, on hienosti toteutettu, koska sillä tavalla ei oikeasti ole helppoa kirjoittaa.

Olen myös aloittanut lukemaan jo ensi vuoden kurssikirjallisuutta, koska en vain yksinkertaisesti pysty olemaan opiskelematta. Olen myös valmistautunut kevään yo-kokeisiin, sillä tiedän, että kun arki alkaa, minulla ei ole enää yhtään aikaa mihinkään ylimääräiseen. Mutta kesällä en missään nimessä lue esimerkiksi biologiaa ja psykologiaa siksi,että se olisi pakko, vaan koska oikeasti nautin siitä, kun saan rauhassa opisella ja tutustua ensi vuoden materiaaleihin. Opiskelen itseäni varten ja minulla on hirveän suuri halu oppia uutta ihan joka asiassa. Olen lukenut myös ranskan- ja englanninkielisiä kirjoja ja tarkoituksena olisi lukea myös ruotsiksi.

Myöskään tanssimisesta en ole pystynyt pysymään erossa. Olen käynyt muutaman kerran tanssikoululla tekemässä omia koreografioita ja improvisaatiota. Se on niin vapauttavaa, kun voi vain improta rauhassa ja antaa kaikki tunteensa mukaan tanssiin. Silloin ei oikeasti pysty ajattelemaan mitään muuta, mutta voi purkaa kaikki tunteensa sanomatta mitään. Sen jälkeen on niin helpottunut ja ihana tunne, ettei sitä voi sanoin kuvailla. Suosittelen kokeilemaan!

Eli siis, kesän aion nähtävästi viettää aika lailla lukien, kirjoittaen ja tanssien. Kummassakin on oma maailmansa, johon voi päästä sisälle, kun saa ajatuksensa pois todellisuudesta. On oikeasti hienoa, että minulla on mahdollisuus tehdä niitä asioita, joita rakastan. En pidä itsestäänselvyytenä tällaisia upeita mahdollisuuksia. Kannattaa muistuttaa itselleen välillä, mistä nautit ja olla ylpeä siitä, että sinulla on mahdollisuus toteuttaa itseäsi.

Ihanaa, aurinkoista kesää kaikille!

Tie onnistumiseen

Olen nähnyt niin paljon erilaisia ihmisiä ja elämäntilanteita, että tiedän, että kaikki yrittävät aina parhaansa heille tärkeissä asioissa. Koulumenestystä ei mielestäni voi verrata viisauteen. Ne, jotka menestyvät vain pitävät koulunkäyntiä tärkeämpänä kuin monia muita asioita. Voin rehellisesti sanoa, etten ole koskaan tavannut tyhmää ihmistä. Jokaisella on kuitenkin aina valmiudet menestyä ja seurata unelmiaan.

Jos minulta kysyttäisiin, miten voin olla niin hyvä monissa aineissa, vastaisin, että olen aina tehnyt vähän enemmän kuin mitä on pyydetty. Yksikään lukuvuosi ei ole mennyt niin, että olen tehnyt vain kaiken pakollisen ja tarpeellisen, vaan paljon enemmän. Minulla on myös suuri into ja halu oppia uutta. En pidä koulua sillä tavalla pakkona, vaan ennemminkin mielenkiintoisena ja upeana etuoikeutena. Ei läheskään kaikilla ole samanlaista mahdollisuutta edetä elämässä ja tavoitella unelmia.

On myös totta, että usko itseensä ja omiin kykyihinsä vie elämässä eteenpäin ja antaa hurjasti voimia elämään. Yksi syy, miksi en päässyt ensimmäisiin lukiovaihtoehtoihini oli varmasti se, etten luottanut itseeni, vaan tein itse itsestäni pienen ja surkean. Se, että uskoo itseensä on yksi vaikeimmista asioista mitä ihminen voi koskaan saavuttaa. Etenkin ne, joilla ei oikeasti ole ketään tukena, luovuttavat usein aivan liian aikaisin, koska he eivät usko pärjäävänsä niille, joiden lähtökohdat menestykseen ovat ehkä paremmat.

Elämässä on oltava kunnianhimoinen, mutta kuitenkin lempeä ja suvaitsevainen. Ne, joilla oikeasti on hyvä sydän, pärjäävät helposti elämässä. Ne, jotka ovat ystävällisiä ja auttavat myös muita saavuttamaan unelmia, ovat todennäköisimmin niitä, jotka joskus ovat maailman huipulla. Myös yritteliäisyys palkitaan aina. Harvoilla meistä on synnynnäistä lahjakkuutta juuri unelmiemme lajissa. Se, että tekee aina parhaansa ja asettaa itselleen sopivan korkeita tavoitteita, merkitsee paljon. Eikä saa olla itselleen liian ankara - elämästä täytyy myös nauttia. Olen monta kertaa asettanut itselleni aivan liian korkeat tavoitteet ja uupunut niihin pyrkiessäni. Omaa jaksamista ja kehoa on kunnioitettava, vaikka se vaatii joskus kärsiväliisyyttä ja pettymyksiä.

Aina kun tapaan uuden ihmisen, uskon, että hän voi elää unelmiensa elämän. Minusta jokainen ansaitsee parhaan mahdollisen tulevaisuuden, mutta unelmien eteen on nähtävä valtavasti töitä. Ja vaikka asiat eivät aina menisikään juuri niin kuin on odotettu, on jatkettava eteenpäin ja hyväksyttävä muutokset jopa kristallinkirkkaissa suunnitelmissa. Elämän ei kuulu olla ennalta-arvattavaa tai helppoa, vaan haastavaa ja mielenkiintoista. Jokainen matkaa kuitenkin eteenpäin ja jokaisella on omat tavoitteet ja prioriteetit. Niitä kannattaa kunnioittaa - eihän kukaan meistä elä elämäänsä yksin.